Matti Pyykkö
Samuli Siltanen
Finnish
Töölö oli lapselle makea paikka asua. Asfalttipihoilla leikittiin tietynlaisia juttuja, ja Hietsun rannoilla ja Rajasaaressa tehtiin puroja keväisin.
Samuli Siltanen on Helsingin yliopiston teollisuusmatematiikan professori, jonka intohimo on tuoda ihmisten nähtäväksi kaikkialla ympärillämme, mutta näkymättömissä olevaa matematiikkaa.
Siltanen palkittiin tänä vuonna tieteen yleistajuistamisesta. Samun tiedekanava YouTubessa on saanut tuhansia katsojia. Hänet tunnetaan myös energisenä esiintyjänä, joka osaa tehdä matematiikasta innostavaa.
Siltanen syntyi Helsingissä 1970 ja asui lapsuutensa ja nuoruutensa Mechelinkadulla Töölössä.
Your local guides
Your local guide
Select any filter and click on Apply to see results
”Kävelen kotoa Lapinlahden sairaala-alueelle kolmessa minuutissa. Se on kuin miniluontoretki. On puisto, puita ja ranta, jossa valokuvailen hämähäkkejä. Talvella olen hiihtänyt sieltä jäälle ja saariin. Loop-hävikkiravintolassa pidettiin muun muassa kaverini häät. Lapinlahden sairaala-alueella on rouhea kulttuurihistoria mielenterveyspotilaineen, Aleksis Kiveäkin on hoidettu siellä. Pysyvätpä mielenterveysongelmatkin mielessä.”
”Käyn Pompierissa usein. Ravintolan tyyli on konstailematon, ruoka on tehty hyvistä raaka-aineista ja on aina hyvää. Oma lukunsa on Vapaapalokunnan talossa olevan ravintolan tyyli viireineen ja palomiesten palkintoineen. Pompierin lounaalle on aina pitkä jono.”
”1800-luvulla rakennetun yliopiston suuri juhlasali ja muut pienemmät salit ovat ihanalla tavalla vanhanaikaisia. On hienoa, että klassisessa, perinteisessä rakennuksessa tapahtuu kaikkein uusimman tiedon tuottamista. Järjestin päärakennuksen juhlasalissa 2015 suuren kansainvälisen konferenssin, jota oli hauskaa isännöidä. Opettajien lehtisalista on ikkunat Senaatintorille. Vaikka opiskeluaikoina se taisi olla ankarasti kiellettyä, otimme usein lounaat mukaan ja söimme siellä. Yliopiston luennot ovat kaikille avoimia, joten niitäkin voi kuka tahansa tulla päärakennukseen seuraamaan.”
”Olin pikkuisen seikkailuhenkinen teini ja fiilistelin vanhaa ratakuilua. Saatoin kävellä raiteilla, kulkea synkeiden graffitisiltojen alta ja kuvata näkemääni mustavalkofilmille. Muistan, että faija kertoi, että pojat hyppivät siellä junien päällä 1950-luvulla, ja joskus joku putosi vaunujen väliin ja kuoli. Nyt vähän pelottavankin joutomaan paikalla on upea pyörätie, joka on valoisa, vauhdikas, iloinen ja kaikkien käytössä. On rohkeaa, että tehtiin tällainen positiivinen muutos, eikä vain täytetty sitä hiekalla. Kävelen Baanaa usein.
”Kisahalli eli Kisis on ollut minulle koko elämän mittainen tärkeä paikka. Faija on lentopallohullu, ja olin lapsena hallilla mukana leikkimässä ja pelleilemässä. 1980-luvulla tanssin siellä breakdancea monta kertaa viikossa. Se ei ollut kenenkään järjestämää, oltiin vaan siellä yhdessä nurkassa vaihtamassa muuvsseja. Opiskeluaikoina kävin siellä kuntonyrkkeilemässä, ja vuoden 1951 Euroopan mestari Elis Ask treenasi siellä yhä, kun me hosuttiin siellä. Minulla oli ponnari, ja se vinoili aina, että ryhdy ammattilaiseksi ja tienaa parturirahat. Nykyään meillä on vaimon ja parin kaverin kanssa Punttipossut-kerho, jossa harjoittelemme painonnostoa. Samaan aikaan kymmenvuotiaat cheerleaderit saattavat heittää sivukulmassa puolivolttia. Kisahalli on vähän vanhanaikainen, remontoimaton ja naarmuinen, mutta siellä on mahtava tunnelma. Kaikki maailman eri lajit treenaavat vähän eri kohdissa hallia, ja jokaisella on oma etikettinsä. Kokeneemmat heittävät sitten vierestä vähän neuvoja. Tunnelma on maanläheinen ja demokraattinen.”
”Tykkään älyttömästi kieputtimista, joten toimin usein kavereiden lapsille Linnanmäki-kaverina. Tervanhajuinen vuoristorata on ehdoton, ja Vekkulasta laitoin nettiin oikein jäähyväisvideon. Syön Lintsillä aina vohvelin, jäätelöä ja hilloa. Kun olin lapsi, siellä oli vielä bikineihin pukeutuneen merenneidon pudotuslava, jossa merenneito pudotettiin veteen palloa heittämällä. Faija oli tämän melko epäilyttävän viihteen suuri fani.”
”Maapallolla lempipaikkani on Tokion Akihabara, elektroniikkakaupunginosa. Meillä Helsingissä on Verkkokauppa. Postikonttorimme on siellä, joten pääsen postia hakiessani vähän pyörähtämään grilliosastolla. Harrastan valokuvausta ja ostan sieltä paljon kamerajuttuja, mutta kaupan hyllyltä löytää aina tarvitsemansa tilpehöörin. Verkkokaupassa on aina myös jotain, jota en edes tullut hakemaan enkä tiennyt tarvitsevani. Käytän 24/7 auki olevaa palvelua, jos tulee hirveä kiire saada jotain muka älyttömän tärkeää. Turistit kuvaavat toisiaan pissapoikapatsaan (Tommi Toijan Bad Bad Boy) edessä.”