Matti Pyykkö
Maija Tanninen-Mattila
Finnish
Helsingissä parasta on päämäärätön rönsyily.
Maija Tanninen-Mattila on entinen Helsingin taidemuseo HAMin ja Helsinki Biennaalin johtaja. Aiemmin hän on johtanut muun muassa Ateneumin taidemuseota ja Taidehallia.
Maija Tanninen-Mattila on syntynyt Helsingissä ja asunut täällä suurimman osan elämästään. Hänen isänsä Aarne Tanninen oli tunnettu toimittaja, jonka kirjeenvaihtajan työn takia Tanninen-Mattila asui lapsuudessaan myös Lontoossa ja Moskovassa.
”Ehkä sen takia minulle on aina ollut tärkeää, että museotyö on kansainvälistä. Lontoo ja Moskova ovat molemmat kiinnostavia, koska ne ovat kansainvälisiä kaupunkeja, eivätkä siksi, että ne ovat suuria”, Tanninen-Mattila sanoo. “Helsinki muuttuu koko ajan kansainvälisemmäksi ja myös kiinnostavammaksi. Kulttuurin saralla Helsingillä on valtavasti annettavaa, mutta samalla kaupungin voi ottaa haltuun kävellen.”
Your local guides
Your local guide
Select any filter and click on Apply to see results
”Yksi hienoimmista ja kauneimmista kirjastoista koko maailmassa. Se on jo arkkitehtonisestikin hieno Engelin suunnittelema rakennus, jossa on upea tunnelma. Yliopiston kirjastossa näkyy Helsingin mittakaava: ehkä pieni suhteessa maailman suurimpiin, mutta tunnelmaltaan intensiivinen. Kirjastossa hienoa on hiljentyminen ja keskittyminen, paikka on kuin sivistyksen temppeli. Kun opiskelin nuorena taidehistoriaa, oli tärkeää saada lukea kauniissa ympäristössä. Ja kupoli on upea!”
”Ihana kahvila Kalliossa. Se on niin hienosti tehty, upeasti suunniteltu ja huolellisesti toteutettu. Tulen siellä aina hyvällä tuulelle. Koko konsepti toimii, syötävätkin ovat hyviä. Isoista ikkunoista tulee valoa, ja sitä tajuaa olevansa kaupungissa. IPI Kulmakuppila sopii hyvin rönsyilypäivään Kalliossa. Meidän perheessä puhutaan aina, että mennään ”rönsyilemään” kaupungille. Se on päämäärätöntä kuljeskelua, jossa välillä istutaan kahviloissa, lueskellaan vähän ja sitten taas mietitään, minne tästä seuraavaksi jatketaan. Se on lempitapamme olla.”
”Minä ja mieheni olemme vappuheiloja 40 vuoden takaa. Kuljeskelimme Mantan patsaan lähistöllä vappuyönä, ja jäimme istumaan patsaan reunalle. Havis Amandan patsas on harvoja suihkulähteitä Helsingissä, ja talven se on suljettuna. Siksi suihkulähteen avaaminen merkitsee aina kesää ja ilonpitoa. Havis Amanda on riemukkaan Helsingin symboli. Se ei ole suurmiehen patsas, jonka luokse mennään hartaasti kunnioittamaan historian lehtien havinaa, vaan se ylistää nautintoa. Sellaisia patsaita ei ole monia.”
Havis Amanda on parhaillaan kunnostettavana ja ympäröivä alue on aidattu työmaa-alueeksi. Urakka kestää alustavan arvion mukaan elokuulle 2024.
”Helsingin helmi, jota kaikki eivät tunne kovin hyvin. Se on hienoimpia näyttelytiloja, joita on, ja minulle tilana ylitse muiden. Se on inhimillinen ja mittasuhteiltaan kaunis. Kun johdin Taidehallia, tapanani oli ennen sen avaamista ja sulkemisen jälkeen kiertää saleja yksin. Se on museojohtajan yksi paras bonus, niin makeeta ja ihanaa! Jos menet syömään Taidehallissa olevaan ravintola Farangiin, käännä katse ylös hienoihin ikkunoihin ja Ellen Thessleffin tekemiin freskoihin.”
”Helsingissä on paljon ihania kahviloita. Ekbergin interiööri on säilynyt hienona Paavo Tynellin lamppuineen. Ekberg on minulle henkilökohtainen, koska kun olimme mieheni kanssa tavanneet Mantalla, kymmenen vuotta sen jälkeen menimme naimisiin Pasilan maistraatissa ja sen jälkeen söimme samppanjakorkkileivokset Ekbergillä.”
”Näen oman työhuoneeni ikkunasta Tennispalatsista Luonnontieteellisen museon tornin. Talvisin sitä valaistaan. Usein mietin, että jos menisi torniin ja katsoisi ympärilleen, kuinka monta hienoa museota siinä näkisikään! Taidehalli, Kansallismuseo, HAM, Hakasalmen huvila, Kiasma, Amos Rex, ihan kulmilla kaikki! Niin pieniä helmiä kuin suuria, kansainvälisiä museoitakin. On mahtavaa, että yhdessä ne ovat enemmän kuin osiensa summa.”
”Hakaniemen torilla pitää mennä torikahveille Kahvisiskojen telttaan ja syödä annos riisipuuroa. Joskus teltassa istutaan pakkasella ja joskus auringonpaisteessa. Joku soittaa vieressä tangoa. Hakaniemen tori on elämänmakuinen, erilainen kuin mikään muu paikka.”
”Kun esittelen Helsinkiä ulkomaisille vierailleni, usein menemme Lehtovaaraan syömään. Lehtovaara edustaa tiettyä pysyvää kulttuuriravintoloiden Helsinkiä, kuten Elite ja muutama muu. Onneksi niiden interiöörejä on säästynyt. Lehtovaaran klassikkoannos on couer de filet: ennen Helsingin olympialaisia 1952 kokit lähetettiin opettelemaan sen tekoa ulkomaille. On hauskaa kävellä päivällisen jälkeen Sibelius-monumentin luokse. Se on vähän kuin vastakohta Ville Vallgrenin Havis Amandalle – naisen tekemä monumentti suurmiehelle. Sen luona puhumme usein suomalaisesta ennakkoluulottomasta modernismista. Sitten voikin käyskennellä rantaa Mestaritallille tai kahvila Regatalle ja näyttää mattolaiturit.”