Mikko Silvennoinen
Finnish
Helsingissä tuntee olonsa maailmankansalaiseksi.
Televisiotoimittaja-juontaja Mikko Silvennoinen muutti Kiihtelysvaarasta Helsinkiin vuonna 1995, kun pääsi päivittäin livenä lähetetyn Jyrki-nuortenohjelman juontajaksi. ”Se oli ensimmäinen työpaikkani. Kaikki oli suurta, ihmeellistä ja jännittävää.” Sopeutumisessa helpotti se, että osa vanhoista kavereista oli myös muuttanut kaupunkiin. Parasta Helsingissä ovatkin Silvennoisen mielestä juuri kaverit. Hän on ehtinyt saada paljon ystäviä asuttuaan pääkaupungissa yli 20 vuotta.
”Helsinki on myös turvallinen, helppo ja viihtyisä.”
Silvennoinen arvostaa sitä, että Helsinki on ”sopivan kokoinen kaupunki”. Täällä on pääkaupungin palvelut ja tapahtumat, mutta liikkuminen julkisilla, polkupyörällä tai kävellen on nopeaa. Silvennoinen on omistanut 13 vuotta siirtolapuutarhamökin lyhyen pyörämatkan päässä kotioveltaan Töölöstä. Hän viettää siellä puolet öistään touko-syyskuussa.
”Pohjois-Karjalasta kotoisin olevana minua jaksaa ihmetyttää, että tontillani kasvaa päärynäpuu.” Silvennoiselle on tärkeää, että Helsinki on monipuolinen ja avoin. Hän myös kehuu Helsingin ruokatarjontaa, etenkin sitä että kaupungista löytyy paljon eri maiden ruokakulttuuria edustavia ravintoloita. ”Täällä tulee vähän maailmankansalainen olo.”
Silvennoista huvittaa se, kuinka Helsingissä lomailevat, muualla asuvat kaverit ihmettelevät, miksi helsinkiläiset juoksevat raitiovaunuun, vaikka seuraava tulee kymmenen minuutin päästä. ”Varmaan se tuntuu lyhyeltä odotukselta, jos maalla kulkee bussi kerran tunnissa. Toisaalta eihän turistilla ole kiire.”
Silvennoisen mielestä helsinkiläisen asiakaspalvelun taso on parantunut. ”Lisäksi etenkin nuoret ovat nykyisin todella ystävällisiä ja esimerkiksi neuvovat avuliaasti eksyneitä.”
Your local guides
Select any filter and click on Apply to see results
Rakastan puutarhanhoitoa ja olen itsekin siirtolapuutarhuri. Tykkään käydä Helsingin eri siirtolapuutarhoissa (joita on muuten yhdeksän!) ihailemassa kukkaloistoa ja hakemassa vinkkejä omalle pihalleni. Joskus mukaan saattaa tarttua jonkun ystävällisen puutarhurin lahjoittama taimi. Kotimaanmatkailijoista suurin osa etsii Helsingistä urbaania kokemusta, mutta myös ”maalainen Helsinki” on kokemisen arvoinen. Monien siirtolapuutarhojen juhannusjuhlat ovat maalaisinta mitä olen kokenut.
Pasilan Mall of Tripla on yksi lempiostospaikkojani Helsingissä. Siellä on kaikkea ja sinne on helppo mennä esimerkiksi junalla tai ratikalla. Tykkään myös kävellä ja pyöräillä, ja Triplan sijainti on siinäkin mielessä hyvä.
Pasilassa on myös paljon graffiteja ja muraaleja, ja käymme siellä aina silloin tällöin kävelyllä mieheni ja koirani kanssa. Suosikkini löytyy Asemapäällikönkadun ja Pakkamestarinkadun risteyksestä, koska siinä on useiden eri taiteilijoiden graffiteja, kuten Viv Magian tekemä tummaihoinen Elovena-tyttö.
Vanhankaupunginkosken ympäristössä tapahtuu kaikenlaista jännää. Siellä on kalastajia, lintubongareita, lenkkeilijöitä ja nautiskelijoita. Koskeen on käsittääkseni tehty toimiva kalatie. Lähellä on Design-koirapuistoksi nimetty koirapuisto, mikä vähän naurattaa. Tykkään sekä kaloista että koirista! Lisäksi pidän katuruoasta, ja nykyään täällä on melkein aina vähintään viisi katuruokarekkaa tai myyjää. Nam.
Niin, sanoinko jo, että pidän kasveista? Viikin arboretum sijaitsee Helsingin suurimman luonnonsuojelualueen lähellä Vanhankaupunginlahdella. Siellä on kotimaisia ja eksoottisia puita, pensaita ja köynnöksiä. Mielelläni vain hortoilen alueella ympäriinsä.
Ihan lähellä on myös korkeita lintutorneja ja Viikin koe-eläintila lehmineen. Se, että lähelle on avattu CoolHeadin panimo taproomeineen ja terasseineen, ei ole huono homma sekään.
Asun nykyään Töölössä, jonka parhaita paikkoja on mielestäni Töölöntori. Useimmiten vietän aikaani kahvila Tintin Tangossa tai aurinkoisella säällä torikahvilan pöydässä. Torilta saa tietenkin myös kukkia ja kasviksia.
Viime aikoina torin seudusta on tullut oikea kierrätystalouden keskus; suuri Relove-kirppis ja vähintään yhtä suuri UFF:in vintage-liike sijaitsevat vastapäätä toisiaan. Tänne on myös helppo tulla ratikalla.
Jos lähden ulos, paikka on todennäköisimmin homobaari Room BLVD Bulevardilla. Täällä on väkeä jo alkuillasta, mikä sopii minulle, koska en jaksa riekkua yöhön saakka. Tykkään myös siitä, että baari ja terassi ovat katutasossa ja isoista ikkunoista näkee ulos. Valkkaripullo on aina tarjouksessa, ja myös ruokaa saa tilata naapurihotellin listalta. Usein valvonkin suunniteltua myöhempään.
Sekä mieheni Asmo että minä tykkäämme kiinalaisesta ruoasta. Itse asiassa niin paljon, että olemme käyneet ystävien kanssa läpi MyHelsingistä löytyneen kiinalaisten ravintoloiden listan jokaisen paikan.
Omaksi suosikikseni nousi Kulosaaren ostarilla, lähellä Korkeasaarta sijaitsevan ravintolan Chengdunin tulinen munakoisokalapaistos. Kulosaaren ostari on pala sellaista Helsingin historiaa, jota ei enää ole paljon jäljellä.
Ydinkeskustan Tähtitornilta on huikeat näköalat, ja paikalla on myös huikea historia. Olen itse ollut siellä Tom of Finland -elokuvan avustajana. Kruisailin yhden yön pusikoissa pukeutuneena natsi-Saksan laivaston asuun. Tarinoiden mukaan monet Touko Laaksosen öiset kohtaamiset Tähtitorninmäellä jäivät pysyvästi elämään Tom of Finlandin piirustuksiin.