Viviane Daaboul-Kallio
Oh my God, miten onnekas olen, kun saan asua Helsingissä!
Vuonna 1986, kun Viviane Daaboul-Kallio saapui Libanonista Helsinkiin, oli pimeä ja kylmä talvi. Taakse Beirutiin jäivät aurinko ja lämpö, mutta myös sota. Daaboul-Kallio oli 18-vuotias ja uusi kotimaa masensi ja ahdisti. Ihmiset eivät hymyilleet ja kaupungissa oli tyhjää. Mutta nyt, vuonna 2019, maineikkaan libanonilaisravintola Farougen perustaja ja helsinkiläisen ravintolamaailman voimahahmo Daaboul-Kallio ei voisi tietää parempaa paikkaa.
“Tämä on tällainen dramaattinen rakkaustarina. Helsinki oli aluksi minulle shokki, mutta nyt työelämän kautta kaupungista on tullut minulle suuri rakkaus. Olen kuin suurlähettiläs, sillä kerron jatkuvasti, miten rakastan Suomea ja Helsinkiä yli kaiken.”
Daaboul-Kallio on asunut Helsingissä aina keskustan tuntumassa, Töölössä ja Ullanlinnassa. Syy on ennen kaikkea käytännöllinen, sillä ihania alueita voisi löytyä muualtakin. “Olen aina ajatellut, että työhön pitää olla kävelymatka. Varsinkin kun lapset olivat pieniä, oli tärkeää, että pystyin helposti hakea heidät päivähoidosta, laittaa iltaruoan ja ottaa hoitajan vastaan ja lähteä takaisin ravintolaan.”
Raskaan ja sosiaalisen ravintolatyön vastapainoksi Daaboul-Kallio kiertelee päivittäin Kaivopuiston ja Helsingin keskustan rantareittejä. Oli yö tai päivä, lumimyrsky tai auringonpaiste, hän jaksaa aina pysähtyä ja ihastella merimaisemaa. “Se on iloni, ripaus sitä onnea, että saan asua täällä. En kyllästy Helsingin kauneuteen koskaan.”
Teen aina tietyt asiat, kun minulla on ulkomaalaisia vieraita käymässä, ja yksi on, että vien heidät Strindbergille. Ennen kaikkea maisemien takia, en niinkään ruoan. Strindbergiltä näkee upeasti Esplanadin puistoon, jossa on ihmisiä ja elämää. Muutenkin se on ihan kuin Pariisin kahvila, jossa voi istua rauhassa ja vaikka piirtää tai kirjoittaa jotakin.
Minun lempilounaspaikkani, ja ennen kaikkea sen takia, miltä ravintola näyttää sisältä. Kun astut kadulta sisälle, se on kuin pieni timantti, joka kruunaa torilta avautuvat maisemat. Ihanat lasitaulut ja katto, glorious! Ruokakaan ei petä, se on aina tasalaatuista, tykkään siitä.
Kuljen eteläisen Helsingin rantareittiä pyörällä ja kävellen koiran kanssa ympäri vuoden. Joka kerta Ullanlinnanrannassa mietin, että oh my God, miten onnekas olen. Pysähdyn vähän väliä katselemaan merta, saan siitä omat kauneusvitamiinini. Yölläkin olen usein postaamassa Facebookiin kuvia lempipaikoistani: Ullanlinnan laiturista, Mattolaiturista, NJK:sta, pesupaikoista, hanhista ja saaristokuljetuksen veneistä. Kun laitan kuvia, libanonilaiset ystäväni kysyvät usein, että vau, voiko tuo olla totta?
Voiko olla kauniimpaa rakennusta? Kuin space ship! Vien tänne usein vieraita, ja kun menemme rakennuksen katolle, kaikki ovat aina aivan häkeltyneitä. Näkymät ovat ainutlaatuiset, uutta, vanhaa ja rantaa, breath taking! Löylyssä on myös ihana puun ja saunan tuoksu. En itse tykkää käydä julkisissa saunoissa, mutta paikka esittelee upeasti kaikkea sitä, mitä Suomi tarjoaa. Jos kuljen Eiranrannassa itsekseni, käyn kahvila Birgitassa, jossa nautin kun saan istua rauhassa.
Töölö on minulle toinen erittäin rakas paikka, sillä asuimme aiemmin siellä. Kuljen Töölön rantoja pitkin usein fillarilla. Café Regatta on kuin postikortti, siellä pitää aina pysähtyä. Samoin vieressä olevan Sibelius-monumentin luona. Se on ihana, ihana. Menet vain sinne putkien alle ja teet ääniä, se riittää. Se on niin hauska!
Uspenskin katedraalin juurella sijaitseva Kanavaranta on uusi lempipaikkani. Se on aina ollut kaunis, mutta jostain syystä ranta näyttää nyt paremmilta – ehkä siksi, että sinne on tullut uutta elämää ja ravintoloita, kuten Holiday ja Shelter. Erityisesti Nokka on hienossa paikassa, sen upea terassi ja viereinen venesatama.
Elämäni keskittyy niin paljon oman ravintolan ympärille, että vapaa-aikana keskityn yksinkertaisiin juttuihin ja annan sielulle lepoa. Joskus menemme perheen kanssa Allas Sea Poolille, ja sitä suosittelen vierailijoillekin. Se on niin uskomaton, keskellä kaupunkia ja lämmin vesi. Sanon lapsillekin aina, että katsokaa nyt tätä maisemaa!