Paola ja Pirjo Suhonen

Hotelli Rantapuisto oli meille Itä-Helsingin tytöillekin löytö. Olimme kiertäneet lapsena Rastilan ja Ramsinniemen ja käyneet lähimetsissä partioretkillä, mutta emme olleen koskaan käyneet siellä. Eksyimme sinne joitain vuosia sitten, kun etsimme paikkaa isänpäivälounaalle, ja kaikki muut paikat oli varattu. Pirjo huomasi jostain paikallisesta ilmaisjakelulehdestä ilmoituksen, että siellä tarjoillaan isänpäivälounasta, ja ajatteli, että tuolla ei ehkä ole ruuhkaa. Ei silloin ollutkaan. Hotelli on 1960-luvulla rakennettu pankin vanha koulutuskeskus. Se on arkkitehtuuriltaan huikea, ja siinä on säilynyt ajan henki puupaneeleineen ja seinän kokoisine takkoineen. Sauna on ihan rannassa kiinni. Hotellissa on Itä-Helsingille ominaista rosoa ja raffiutta, eikä sitä ole laitettu liian kliiniseksi luksusöveriksi, vaan on uskallettu jättää myös säröä. Mikä on mielettömämpää kuin istua hotellissa meren äärellä, pienessä viimassa, viskilasi kädessä, ja katsoa, kun luonto tulee jättimäisistä ikkunoista syliin?

Vanhaan navettaan Jollakseen tehty pizzeria on vain viikonloppuisin auki, mutta siitä puhutaan silti usein kaupungin parhaana. Ravintolasta saa aitoa, ohutpohjaista italialaista pizzaa. Ravintolalla ei ole lainkaan asiakaspaikkoja: pizzat ostetaan mukaan, ja kesäisin paikalliset istuvat syömään niitä läheisille rantakallioille.

Vaasankatu on kaupungin paras baarikatu, joka on onneksi säilynyt aika samanlaisena monet vuodet. Tietty dekadenssi on yhä tallella, eikä samanlaista fiilistä ole missään muualla. Bar Molotow on Vaasankadun paras baari. Paola on käsikirjoittanut ja ohjannut episodielokuvankin, jossa Vaasankadulla on vahva rooli.

Puhos oli aikoinaan Suomen hienoin ostari, jossa oli suihkulähde, Carrols-hampurilaisravintola ja kaupungin ensimmäisiin kuuluvat liukuportaat. Sinne tultiin bussilla ympäri Itä-Helsinkiä. Nyt se on aika rapistunut mutta mystinen paikka, joka on rahavaihtopisteineen kuin basaari. Syyrialaisine ravintoloineen ja rukoushuoneineen Puhos on kuin halpa matka Lähi-itään.

Sightseeing-risteily Itä-Helsinkiin avaa kaupungin mereltä päin ihan uudella tavalla. Laiva menee esimerkiksi kapeasta Degerön kanavasta Tammisalossa. On hauskaa katsella taloja ja rantoja. Viemme aina ulkomaiset vieraamme risteilylle. Moni kysyy, mitä kummia nuo pikkutönöt ovat. Kun kerromme, että ne ovat rantasaunoja, he päivittelevät, käytetäänkö niitä todella yhä.

Helsingin siirtolapuutarhat ovat kuin aikuisten nukkekotileikkiä. Ne ovat säänneltyjä, ja kaikille on ikään kuin jaettu samat lelut, mutta jokainen on tuunannut mökistään omanlaisensa. Siirtolapuutarhat ovat mahtavia kohteita kävelyretkille, sillä niissä näkee vuodenaikojen vaihtumisen, sesongin kasvit ja kukat.

Helsingin kirppikset ovat tosi hyviä verrattuna moneen suurkaupunkiin. Fidan ja pelastusarmeijan kirppikset ovat täynnä löytöjä. Hämeentien Fida on ihan mystinen. Paola on löytänyt sieltä tosi laadukkaita 1970-luvun nahkaisia marokkolaisia basaarilaukkuja ja puolet poikakaverinsa vaatekaapista. Ehkä sinne päätyvät kaikki Kallion vanhojen hippien ja mummojen aarteet.

Kauppahallit liittyvät muistoissamme sesonkien vaihteluun ja vuoden juhliin, kuten jouluun ja juhannukseen. Halleissa aistii ajan syklisyyden. Appelsiinin, lantun tai hyasintin tuoksut vievät ajatuksemme lapsuuteen. Paola ostaa halleista etenkin juustoja: Hakaniemessä Lentävä lehmä.

Kauppahallit liittyvät muistoissamme sesonkien vaihteluun ja vuoden juhliin, kuten jouluun ja juhannukseen. Halleissa aistii ajan syklisyyden. Appelsiinin, lantun tai hyasintin tuoksut vievät ajatuksemme lapsuuteen. Paola ostaa halleista etenkin juustoja: vanhassa kauppahallissa on juustokauppa Tuula Paalanen.

Alppipuisto on uusi rakas lempparipaikka. Se on kuin Kallion Kaivopuisto.

Ravintola kauppoineen on meille hyvässä paikassa. Siellä on aamuisin rauhallista, tilaa ja avaruutta meidän kahdenkeskeisille palavereille ja hyvä ruoka.