Ville Leino
Olen koko elämäni hakeutunut meren rannalle
Jos on kotoisin Savonlinnasta ja viihtynyt nuoruus- ja pitkälti aikuisikänsä jääkiekkokaukalossa, ei ensimmäisenä mieleen tuleva yhteys ole meri. Billebeino-brändin perustajalla ja entisellä jääkiekkoilijalla Ville Leinolla on tähän kuitenkin selitys.
”Faija oli merikapteeni ja sen jälkeen Savonlinnassa luotsina. Olin joskus hänen mukanaan työkeikoilla merellä. Lapsena meillä oli oma botski, jolla olimme paljon vesillä. Ehkä siksi olen aina digannut kaupunkeja, jotka ovat rannalla ja hakeutunut koko elämäni meren rannalle. Pidän merestä, se on luonnon elementeistä rauhoittavin ja siitä näkee myös luonnon voiman.”
Kotikaupunkiaan Helsinkiä Leino katsoo meren kautta. ”En oikeastaan enää käy Espalla tai varsinaisesti edes kaupungilla. Olen huomannut, että minun Helsinkini on täysin meren rannalla. Työskentelen, urheilen, syön, nukun ja vietän vapaa-aikani meren rannalla.”
Leino on muuttanut lähes koko aikuisikänsä kiekon perässä. Helsinkiin 23-vuotiaana pelaamaan Jokereihin, sen jälkeen muun muassa Detroitiin, Philadelphiaan ja Buffaloon. “Kaupunki, jossa ei ole merta ympärillä, esimerkiksi Buffalo, on ilmapiiriltään ihan erilainen. Minulla se menee niin pitkälle, että kun käyn Losissa niin menen mieluummin Santa Monicaan kuin Hollywoodiin – meren takia.”
”Kun muutin Helsinkiin, niin rannoilla ei ollut oikein mitään muuta kuin telakoita ja satamia, peltihökkeleitä. Savonlinnassa totuin siihen, että kaikki tapahtuu veden äärellä. Oopperajuhlat, torikauppa, jopa ravintolat ovat lähellä vettä. Ihmettelin suuresti, ettei Helsingin rannoilla ollut mitään palveluita. Nyt tilanne on aivan toinen.”
Vaikka Leino on asunut useilla paikkakunnilla ja useissa maissa, hän pitää itseään helsinkiläisenä. ”Helsinki on meren ympäröimä ja meri on elementti, jota ei voi tuoda kaupunkiin. Landenikin on meren rannalla. Pidän kontrasteista, jotka syntyvät modernin arkkitehtuurin suorien linjojen ja luonnon yhdistymisestä. Oodi on hieno rakennus, mutta se ei ole luonnossa eikä sijoitu siihen mitenkään. Siksi pidän enemmän esimerkiksi Löylystä, jossa huikea luonto ja arkkitehtuuri kohtaavat – vieläpä meren rannalla.”
Löyly on hienoin asia, mitä Stadissa on vähään aikaan tapahtunut. Uniikki kokemus, käyn siellä vähintään kerran kuussa. Pidän Löylystä etenkin talvella. Saunasta avantoon – kylmän ja lämpimän kontrastista tulee niin puhdistautunut olo. Syksyisin taas siellä voi aistia Silta-sarjasta tuttua Nordic noir -tunnelmaa.
Suomen ensimmäinen padel-kenttä tehtiin Merisatamaan, josta se siirtyi myöhemmin Hernesaaren puolelle. Aloin pelaamaan siellä 8–9 vuotta sitten. Väitän, että Hernesaaren padel-kenttä on Helsingin ja koko Suomen hienoimmalla paikalla. Ympäri vuoden ulkona pelattava peli on kotoisin Meksikosta, ja laji on supersuosittua Espanjassa. Suomessa lähimmäksi sitä kokemusta people watchingeineen pääsee Hernesaaressa, se on ihan huikea paikka.
Urheilen paljon, ja siksi elämässäni moni asia liittyy urheiluun tai hyvinvointiin. Käyn usein juoksemassa pitkin Kaivopuistoa, joskus jopa Katajanokalle saakka. Suunnilleen Mattolaiturin yläpuolella on korkea kohta, näköalapaikka Tyynykivi, johon tulee yleensä pysähdyttyä fiilistelemään maisemaa hetkeksi.
Stadin paras ruoka ja ambienssi. Vähän pimeä mesta, jossa upea rosoinen sisustus ja kaikki toimii niin kuin pitääkin. Helsingissä on paljon hyviä ravintoloita, joissa käyn mielelläni ja joista tunnen paljon mahtavia hahmoja, mutta BasBas on monessa mielessä ylitse muiden. Kerron usein keittiölle millainen nälkä on ja annan heille vapaat kädet. Aina on maistunut. Kerran sieltä tuli Jokeri-XXX kaupan päälle, se oli hauskaa
Ehdottomasti kaupungin paras baari. Jos haluan hetkeksi pois ympäröivästä maailmasta, niin menen sinne drinkin ääreen. Puheensorina, huippupalvelu, hyvät drinkit ja oma rauha. Tosin tässä on vähän oma lehmä ojassa, olen nimittäin paikassa osaomistajana. Mutta tykkäsin käydä siellä jo ennen kuin olin!
Siellä on yleensä paras kattaus nykytaidetta. Itse rakennus on jo legendaarinen sisänsä, merkittävä osa kaupunkikuvaa. Edesmennyt vaarini maalasi paljon. Itse aloin maalata jenkeissä ollessani ja nyt minulla on landellakin oma studio, jossa maalaan. Teen luovaa työtä, mutta maalatessa luovuus on jotenkin aidoimmillaan ja puhtaimmillaan. Kun maalaa niin siihen pitää uppoutua ja keskittyä täysillä. Siinä on jotain mielettömän viehättävää. Minulle taide on terapiaa ja henkireikä.