Mikko Peltola
Pääsen metsäpolkuja pitkin suoraan töihin.
“Jos joutuisin elämään sellaisen elämän, että tunti aamulla autossa töihin ja toinen illalla takaisin kotiin, niin olisi se kyllä aika synkkää.” Onneksi Mikko “Peltsi” Peltolan ei tarvitse. Tunnettu toimittaja ja luonnossa liikkuja kun asuu aivan Helsingin keskuspuiston vieressä.
“Olen Maununnevalla syntynyt ja asunut saman neliökilometrin säteellä koko ikäni. Nyt asun talossa, jonka rakennutin lapsuudenkotini tontille. Työpaikkani on Pasilassa ja halutessani pääsen metsäpolkuja pitkin suoraan töihin.”
Peltola on liikkunut lapsesta asti läheisissä metsissä. “Siihen aikaan vanhemmilla ei ollut tapana kuskata lapsia kaikkialle. Harrastin lätkää ja vanhemmat veivät minua kyllä treeneihin ja maksoivat harrastuksen. Mutta jos jonnekin muualle halusin mennä, niin se tarkoitti fillarihommia. Tai jos jotain muuta halusin, niin kuljeskeltiin kavereiden kanssa metsissä ja kerättiin pulloja. Siinä ne lähimetsät tulivat samalla tutuiksi.”
Peltolalla oli jossain vaiheessa “keskustavaihe”, joka vei nuoren miehen maalaamaan graffiteja ja soittamaan levyjä ytimen yökerhoihin. “Olen vanha graffititaiteen ystävä, mutta nyt ne kaikki paikat on rakennettu täyteen. Nuorempana oli sellaisia legendaarisia paikkoja kuin galleria Pasilassa, pulutunneli Haagassa ja Lepakko. Nuorena miehenä keskusta oli tärkeä. Sitten kun pääsi muihin hommiin, niin ulkoiluarvot ovat nousseet enemmän ja enemmän.”
Erämaita ja Lappia rakastava Peltola mietti jossain vaiheessa ihan vakavissaan muuttoa pohjoiseen. “Mutta ei se saanut kotona kannatusta. Työt ovat sitoneet aina minua ja vaimoani tänne etelään. Toisaalta kun asuu melkein metsässä sijaitsevassa omakotitalossa ja piha on puita täynnä ja Keskuspuistoon pääsee koska tahansa minuutissa, niin ei ole tullut tarvetta muuttaa korpeen.”
Nykyään Peltola tekee töitä ja kaikkien suomalaisten tuntemia luonto-ohjelmia Ylelle. Lisäksi hän on myös paikallisaktiivi, joka puolustaa lähimetsiä ja valvoo kalastusta. “Kotiseuturakkauteni on suurta. Täällä meillä Pirkkolassa on juuri käyty kovaa taistoa uuden liikuntahallin rakennuspaikasta. Sen tieltä halutaan kaataa metsäkaistale. Olen itsekin ottanut asiaan kantaa, koska pidän metsiä tärkeinä ja esimerkiksi kaikki tutkimukset osoittavat, että metsät ovat merkityksellisiä useimmille kaupunkilaisille. Löysin jokin aika sitten vaarini metsästysluvan vuodelta 1963. Se antoi luvan ampua haulikolla lintuja ja pienriistaa esimerkiksi Haagassa ja Kaarelassa. Nyt ne alueet ovat täynnä taloja. Ymmärrän toki kaupungin laajentumispaineet, mutta aina se riipaisee kun johonkin metsäiselle alueelle rakennetaan. Minulle ihmisten rakentamien asioiden merkitys vähenee koko ajan enemmän ja enemmän. Mun perspektiivistä luonto on kiistaton ykkönen.”
Jos tulee vaikka pariksi päiväksi Helsingin keskustaan ja haluaa lähteä pyöräilemään, juoksemaan tai kävelemään metsään, niin Keskuspuisto aukeaa heti kaupungin keskustasta. Asun itse ihan Keskuspuiston vieressä sen pohjoispäässä. Siellä tulee ulkoilutettua koiraa, tehtyä lasten kanssa pieniä retkiä ja maastopyöräiltyä liki päivittäin.
Väittäisin, että Paloheinässä on Suomen suosituimmat hiihtoladut. Siellä on myös pitkät portaat mäelle, on hirveän suosittua juosta niitä ylös-alas. Minä olen käynyt siellä pääosin fillarilla ajamassa ylämäkeen, se on hyvää treeniä. Myös Malminkartanon täyttömäellä tulee käytyä, siellä on vielä pidemmät rappuset.”
Vantaanjoki on ihme kyllä säästynyt lähirakentamiselta, se on melko luonnontilainen ja jopa erämainen. Vedenlaatu on viime vuosina parantunut, ja siellä käy paljon kalastajia. Nimensä mukaisella Pitkäkoskella on erittäin idyllinen ulkoilumaja, jossa oli jopa korona-aikaan munkkijono. Alajuoksulla taas on Haltialan tila, jossa on myös eläimiä ja ravintolatoimintaa. Olen pienestä pitäen käynyt Vantaanjoella kalastamassa. Meiltä on kotoa sinne pari kilometriä fillarilla. Viime aikoina olen tehnyt siellä myös kalastuksenvalvontaa Vantaan kaupungin valtuuttamana. Aikoinaan otti päähän, kun joku teki joella jotain hölmöä, siksi siihen ryhdyin. Pääosin ihmisillä on luvat kunnossa, ja he ovat innoissaan kun joku tulee niitä kysymään. Se tarkoittaa, että välitetään.
Viime vuosina olen viehättynyt lähinnä kohteista, jotka eivät ole ihmisen rakentamia. Mutta olen suuri saunan ystävä, tunnen Jasperin ja hänen mahtavat tekonsa kalojen eteen, niin siksi suosittelen kaikille Löylyä. Ja onhan se nyt hieno paikka! Sinne pääsee myös vesiltä käsin, vaikka meloen.
Yksi lempinäkymistäni on se, kun meloo rannikolta 3-4 kilometrin päähän saareen, jossa ei ole mitään, ja katsoo hiljaisena kesäyönä kohti kaupunkia. Kun istuu teltan edessä hiekkarannalla, näkee keskustan kajon, ehkä vähän suurkirkon siluettia. On luonnossa, kaupunki siinä edessä, mutta mitään ei kuulu.
Skipperin idea on aivan mahtava! Voi vuokrata veneen ja lähteä sillä vesille, ei tarvitse omistaa. Keilarannan Laguunissa on myös mahtava systeemi. Jos kerää rannalta roskia, niin saa lainaan ilmaiseksi kajakin. Minusta on hienoa myös se, että kaupungin vesibussit on otettu mukaan reittioppaaseen. Niillä pääsee vaivattomasti lähisaaria tutkimaan.
Vartiokylänlahti on minulle aika uusi tuttavuus. Vein kerran lapsen treeneihin Myllypuron Liikuntamyllyyn ja siinä jäi pari tuntia vapaa-aikaa. Lähdin kävelemään Vartiokylänlahdelle, jossa en ollut aiemmin käynyt. Siellä oli tajuttoman rehevää, ihan kuin olisi ollut jossain viidakossa. Rantametsää, polkuja ja hiekkatie koko lahden ympäri. Ulkopunttisalia, uimarantaa ja vaikka mitä!