
M. A. Numminen

Roskapankki-baari testaa ulkomaisen vieraan henkisen kestävyyden.
M. A. Numminen on suomalaisen undergroundin ja vaihtoehtomusiikin merkkihahmo, joka härnäsi suurta yleisöä 1960-luvun kulttuuriradikaalina. Samaan aikaan hän on koko kansan rakastama lastenmuusikko, taiteilija ja kirjailija, jonka persoonallisen lauluäänen kaikki suomalaiset tunnistavat muun muassa Gommi ja Pommi -lauluduosta. Siinä Numminen laulaa pukeutuneena jänikseksi.
Harva tuntee Helsingin yhtä hyvin kuin M. A. Numminen. Hänen musiikissaan Helsinki on usein kuin yksi osapuoli. Opiskeluaikoinaan Numminen tutki vanhaa stadin slangia ja sen puhujia. 1980-luvulla Numminen työskenteli Helsingin kaupungin kaupunkioppaana.
Paitsi että M. A. Numminen tuntee Helsingin ravintolat, hän on itse jättänyt jälkensä koko suomalaiseen baarikulttuuriin. Numminen kirjoitti 1980-luvulla kulttiasemaan nousseen Baarien mies -kirjan, joka esitteli noin 300 suomalaista keskiolutbaaria.
M. A. Numminen asuu vaimonsa kanssa Töölössä Caloniuksenkadulla, vain 300 metrin päässä vanhojen kulttuuriradikaalien suosimasta taiteilijaravintola Elitestä. Siispä se on itsestään selvästi M. A. Nummisen listan ensimmäinen suositus.
Elite on toinen olohuoneeni. Opiskeluaikoina keräsimme kavereiden kanssa monta kuukautta rahaa illallistaaksemme Eliten, Tornin tai Kämpin kaltaisissa hienostopaikoissa. Nykyään asiakaskunta on onneksi sekoittunut, eikä Elitessä enää käydä bongaamassa kuuluisuuksia. Nykyään tilaan täällä mielelläni silakat, joiden pitää olla paistettu oikein rapeiksi ja ruskeiksi! Juomaksi tilaan usein tumman Laiskajaakko-oluen.
Roskapankki on Helsingin baareista tunnelmaltaan lähinnä muinaisia keskiolutbaareja, joita esittelin Baarien mies -kirjassa vuonna 1986. Kun saksalainen toimittaja haastatteli minua hiljattain, toin hänet Roskapankkiin keskioluelle. Kyseessä on kunnon työläiskapakka, jonka avulla voi arvioida vieraan henkisen kestävyyden. Henkilökunta on jo tottunut siihen, että tuon muassani ulkomaisia vieraita.
Kun kuulin, että Wagnerin Parsifal tulee keväällä Kansallisoopperaan, varasin heti kaksi lippua. Ihmisen pitää mielestäni sivistää itseään etenkin asioiden suhteen, joita ei heti ymmärrä. Kannattaa aloittaa esimerkiksi Mozartin tai Verdin oopperoista, joissa on hyvät tarinat, ja ennen kaikkea melodisuutta. Oopperaan liittyy myös tiettyä tahatonta komiikkaa, jolle nauraminen ei ole lainkaan kiellettyä.
G Livelab on Suomen muusikoiden liiton keikkapaikka, jossa parasta on Genelecin aivan ainutlaatuinen kaiutinjärjestelmä. Sen ansiosta kuulija voi istua missä tahansa kohtaa salia, vaikka baarin takaosassa, ja äänenlaadun kuulee kuin istuisi eturivissä. Esitän G Livelabissä maaliskuun puolivälissä klassisia sävellyksiäni ja rock-runoutta.
Nuorena kävin Akateemisessa kirjakaupassa lukemassa erilaisia taide- ja tiedekirjoja, joiden ostamiseen ei ollut varaa. Siihen aikaan Akateeminen tunnettiin euroopanlaajuisesti valtavasta valikoimastaan. Vaikka tarjonta on dramaattisesti pienentynyt, ei Suomesta vieläkään löydy monipuolisempaa kirjakauppaa. Nykyään ostan Akateemisesta säännöllisesti saksalaisen Die Zeit -viikkolehden. Uutiskulttuurimme on niin angloamerikkalaiskeskeistä, että koen velvollisuudekseni sivistää läheisiäni myös siitä, mitä esimerkiksi Keski-Euroopassa tapahtuu
Käymme vaimoni kanssa toisinaan kävelyllä Hietaniemen hautausmaalla. Se on upea, laaja alue, jossa sopii suojautua autojen ja raitiovaunujen melulta. Hautakivet ja veistokset pitävät sisällään käsittämättömän määrän historiaa.