Miksi olette kehittäneet tämän innovaation?
”Maailmassa tuotetaan yli sata miljoonaa tonnia tekstiilikuituja vuodessa. Vain muutama prosentti tästä syntyneestä tekstiilimassasta pystytään kierrättämään järkevällä tavalla, joten kyseessä on aikamoinen ympäristöongelma.
Puuvillan tuotanto itsessään ei ole kovin kestävää. Sitä ei voida viljellä juurikaan enempää kuin mitä tällä hetkellä viljellään. Me haemme Ioncellin kautta vaihtoehtoja sekä puuvillalle että polyesterin kaltaisille raaka-öljypohjaisille tekokuiduille, jotka eivät maadu tai maatuvat äärimmäisen hitaasti.
Helsingin yliopistossa kehittämämme liuotin mahdollistaa kuitujen valmistamisen esimerkiksi koivusta, josta myös presidenttipuoliso Jenni Haukion itsenäisyyspäivän iltapuku oli valmistettu. Tekniikkamme avulla on mahdollista käyttää myös kierrätettyjä vaatteita uusien kuitujen raaka-aineena.”
Miten saitte ideanne toteutettua?
”Ioncell on Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteishanke, jonka voi jakaa kahteen erilliseen osaan. Helsingin yliopiston puolella olemme kehittäneet liuottimia, joiden avulla on mahdollista tehdä tekstiilikuitua kaikista selluloosalähteistä kuten puusta tai vanhoista sanomalehdistä.
Aallossa meillä on professori Herbert Sixtan johtama kuidun kehitys ja tuotanto. Aallossa on myös pieni langantuotantolinja, kehruulaitteisto ja erilaisia neulomo- ja kutomolaitteita. Koko ketju tulee ymmärtää liuottimesta tekstiiliin asti. Aalto-yliopiston opiskelijat myös tarvittaessa suunnittelevat vaatteet, eli koko lopputuotantomme on Aallon kampuksella."
Kemian ja fysiikan alan innovaatiot ovat hyvin erityyppisiä kuin ICT-alan. Kun peliyhtiössä onnistuu tekemään oikeanlaisen koodin, sen voi monistaa hyvinkin halvalla miljoonille käyttäjille. Liikevaihtokäyrä voi lähteä saman tien huimaan nousuun. Perustutkimuksessa kemian alalla syklit ovat vuosia ja kymmeniä vuosia. Tämä vaatii kärsivällisyyttä sekä rahoittajalta että tutkijalta.
Mikä merkitys tällä innovaatiolla on?
”Ioncell on ratkaisu moneen ongelmaan. Tekstiilien kierrätettävyys paranee ja hajoamattomat materiaalit on mahdollista korvata biohajoavilla kuiduilla.
Tekstiiliteollisuuteen liittyy myös maatalouden ongelmia ja kolmannen maailman ulottuvuus. Puuvilla kasvaa usein alueilla, joilla maapinta-ala tarvittaisiin elintarvikkeiden viljelyyn paikalliselle väestölle sen sijaan, että siellä tuotetaan meille t-paitoja. Voimme tehdä puuvillan kaltaista materiaalia koivusta, kuusesta, männystä, eukalyptuksesta tai mistä tahansa materiaalista, missä on tarpeeksi selluloosaa, kuten esimerkiksi sanomalehdet, pahvilaatikot tai vanhat puuvillafarkut.
Liuottimellamme on myös muita mahdollisia käyttötarkoituksia. Sen avulla voidaan tehdä esimerkiksi kännykän kuoria, suodattimia erilaisiin ilmansuodattimiin tai selluloosapakkauksia elintarvikkeille.”
Ioncell on teknologia, jonka avulla on mahdollista tuottaa tekstiilikuitua ympäristöystävällisesti muun muassa kierrätetyistä materiaaleista ja puusta. Ioncell on Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteishanke.
