Auringonvaloa on Helsingissä talvikuukausien aikaan vähimmillään kuutisen tuntia päivässä, mutta mekin yritämme syödä kauden ruokia. Keväällä, kesällä ja alkusyksyllä meitä hemmotellaan, koska silloin voimme huoletta syödä lähes kaikkea pelloilta ja metsistä (no, kauppoihin ja toreille tuotuina).
Kesäaikaan olemme Suomessa erityisen ylpeitä mansikoista, varhaisperunoista ja varhaiskaalista. Ne tuntuvat maistuvan aromikkaammilta kuin muualla. Uskomme, että se johtuu kasvukauden pitkistä, valoisista päivistä.
Kausiherkuista rakkaimpien, eli varhaisperunan ja varhaiskaalin kausi kestää vain kuukauden. Varhaiskaali ilmestyy kauppoihin kesäkuun alussa, neitsytperuna juhannuksena. ”Kaikki” suomalaiset syövät varhaisperunoita juhannusjuhlissa. Ne ostetaan toreilta ja marketeista.
Kauppakassiin päätyy kesällä herneitä, kesäperunoita, papuja, juureksia, sieniä, omenoita ja marjoja. Näet myös paikallisten kantavan isoja mansikkalaatikoita kotiin, sillä mansikoiden ja mustikoiden pakastaminen talvea varten on suorastaan kansalaisvelvollisuus.
Alkusyksystä iskee sienihulluus. Jahtaamme kantarelleja ja suppilovahveroita Helsinkiä ympäröivissä lähimetsissä, ja suomalainen sosiaalinen media täyttyy sienisaaliskuvista.
Kun kävelet kesäkauden aikaan Helsingissä, saatat nähdä myös kaupunkiviljelmiä. Maapalstoille on varattu omat viljelyalueensa kaupungin reunoilla. Mutta keskustassakin onnistuu: helsinkiläisillä parvekkeilla kasvaa yrttejä, mansikkaa ja jopa perunaa pienissä viljelykasseissa.
Muista Helsingissä läpi vuoden etenkin juurekset, joista olemme ylpeitä. Juureksilla on kaksi kautta, uuden sadon kausi ja myöhäiskausi. Uuden sadon juureksia popsimme raakana tai kevyesti grillattuna, kun taas kesäkauden päätyttyä teemme niistä pataa tai paahdamme ne uunissa.
Talviaikaan keittiöstä löytyy kotimaisten juuresten lisäksi etelän hedelmiä ja Euroopasta tuotuja vihanneksia. Ulkomailta tuotujen hedelmien ja vihannesten kuljetuksen hiilijalanjälki ei ole jättimäinen, vaikka niitä kuljetetaankin Suomeen saakka.