Saippuakuplat täyttävät Esplanadin puiston Johan Ludvig Runebergin muistomerkin ympärillä. Lapset juoksevat villeinä kuplien perässä. Aikuinen tempautuu mukaan leikkiin, jos tuttuja ei ole näkyvissä.
Jos Espan puisto osaisi puhua se kertoisi tuhat tarinaa. Etelä- ja Pohjoisesplanadia reunustavien vanhojen puiden alla on rakastuttu ja erottu 1800 -luvun alusta. Esplanadin puistoon tullaan oleilemaan, näyttäytymään ja nauttimaan puiston tunnelmasta. Neljä vuodenaikaa takaavat Esplanadin puiston ympärivuotisen kauneuden. Oman lisänsä kevään hennosta vihreydestä kesän voimalliseen väriloistoon, syksyn kultaisista lehdistä talven veistokselliseen maisemaan tuovat kaupungin taitavat puutarhurit, joiden mielikuvitus tuottaa jatkuvasti vaihtuvia kukkaistutuksia.
Syksyn tultua valot antavat puistolle kokonaan uuden ilmeen. Kun jouluvalot ilmestyvät Suomen kansallisrunoilija J.L. Runebergin patsaalle Helsingin keskustan valtaa joulun odotus. Katutaiteelle elävistä patsaista katusoittajiin antaa vastapainoa puiston eri aikakausien veistokset. Erottajalta Kauppatorin länsipäähän ulottuvan, Etelä- ja Pohjoisesplanadin välissä sijaitsevan puiston Kappelin kohdalta löytyvät muun muassa kirjailija Tove Janssonin isän Viktor Janssonin Merenneito (1941), Hei vaan / Ilmaiskyyti (1940) ja Leikki II / Aallottaria (1940). Lauri Leppäsen Eino Leino (1953), Gunnar Finnen Topeliuksen muistomerkki Taru ja Totuus (1932), Walter Runebergin Johan Ludvig Runebergin muistomerkki (1885) edustavat oman aikansa tyylejä.
