Helsingin alueesta 70 prosenttia on merta. On mahdotonta kuvitella kaupunkia ilman sen suloisia saaria, kuten Suomenlinnaa, Lonnaa, Harakkaa ja Uunisaarta. Meri on erottamaton osa lukuisten kirjojen maailmaa ja syntyprosessia.
”Lukeminen on parasta meren äärellä”
Runoilija Kaija Rantakari käsittelee kokoelmassaan sitä, miten ihmiset jättävät jäljen toisiinsa kuin meri maisemaan.
”Työskentelen kirjailijatalo Villa Kivessä Töölönlahdella. Kirjoittaessani kaipaan ympärilleni avaruuden tuntua – tilaa, jossa ajatus saa vapaasti virtailla. Siksi minulle on tärkeää saada katsella merta.
Runokokoelmani Koko meren laajuus ilmestyi vuonna 2018. Sen keskeisiä teemoja ovat meren aaltoliike ja väistämätön vetäytyminen sen jälkeen, kun se on tullut lähelle. Käsittelen kokoelmassa meren hallitsematonta suuruutta ja sitä, kuinka meri jättää jälkensä maisemaan kuten myös ihmiset jättävät jäljen toisiinsa.
Muutin Helsinkiin viimeistellessäni kokoelmaa. Ennen mikään ei kutsunut minua meren luokse, mutta kirja oli alku merisuhteelleni ja etenkin rakkaussuhteelleni mereen Helsingissä. Myös lukeminen on minusta parasta juuri meren äärellä.
Suosikkimeripaikkani on Suomenlinnan rannan kallionkolossa. Hakeudun sinne yksikseni, kun on ulkona riittävän lämmintä lukea. Mukanani ovat viltti ja pari hyvää kirjaa. Olen siellä piilossa.”
”Avoin horisontti antaa mielenrauhaa”
Marimekon hallituksen puheenjohtaja Mika Ihamuotila aloittaa usein työpäivänsä merta katsellen. Kirjassaan hän kertoo suhteestaan saaristoon.
”Helsinki on ainutlaatuinen pääkaupunki, sillä täällä voi seistä ydinkeskustassa ja luoda katseensa horisonttiin. Missään muualla ei ole samaa horisontin avoimuutta kuin täällä. Pääkaupungin sijainti avomeren äärellä antaa henkisesti omanlaisensa latauksen. Veden katselemisesta syntyy mielenrauhan ja meditaation tunnelma.
Olen syntynyt Helsingissä ja asun meren rannalla. Aloitan usein työpäiväni jossakin Kaivopuiston tai Eiranrannan kahvilassa. Kaikki ihmiset tarvitsevat välillä etäisyyttä työhön ja rutiineihin. Minulle sitä tarjoavat hetket meren äärellä.
Olen harrastanut saaristovalokuvausta yli kymmenen vuotta. Vastaikään julkaisemani kirja Tuhansien saarten maa sisältää satakunta valokuvaani Suomen saaristosta ja tarinan saariston luonnosta, kulttuurista ja tavoista.
Saaristo Helsingin edustalla on aivan erityinen juttu: kymmenet saaret ovat helposti saavutettavissa. Ne ovat on yhtä lähellä kuin vaikkapa luonnonsuojelualue ja kansallispuisto Nuuksio tai vielä lähempänäkin.”
”Merenranta on muutoksen paikka”
Kirjallisuudentutkija Lieven Ameelin mielestä Lammassaari on yksi Helsingin hienoimmista paikoista.
”Helsingin merellinen ympäristö on kirjallisuudessa muodonmuutosten ja uusien mahdollisuuksien paikka. Fiktiiviset henkilöt käyvät meren äärellä kuvittelemassa, millaista heidän elämänsä voisi tulevaisuudessa olla. Siellä saavat alkunsa myös suuret yhteiskunnalliset muutokset.
Esimerkiksi Arvid Järnefeldtin Veneh’ojalaisissa (1909) henkilöt saavat visionäärisen näyn paremmasta tulevaisuudesta meren rannalla. Anja Kaurasen Pelon Maantieteessä (1995) Lammassaaressa sijaitsee feministisen sissiryhmän päämaja.
Meillä lauttasaarelaisilla on perinteisesti ollut tiivis suhde saareemme. Mielestäni yksi hienoimmista merellisistä ympäristöistä Helsingissä on kuitenkin Lammassaari.
Jo matka sitä kohti on upea elämys, sillä pitkospuilta avautuu kerroksellinen näkymä horisontissa pilkottavaan Helsinkiin. Vanhankaupunginlahti on paikka, johon Helsinki alun perin perustettiin. Vanhankaupunginkoskella näkee myös 1800-luvun teollisuutta.
Toisaalta pitkospuilta näkee myös 1990-luvun visioiden Helsingin eli Arabianrannan ja myös uutta, rakenteilla olevaa Helsinkiä eli Kalasatamaa.”
”Saan lähes kaikki ideani meren äärellä”
Jos kirjoittaminen ei etene, kirjailija Paula Noronen menee rannalle ja odottaa, että tuuli puhaltaa häneen uusia ajatuksia.
”Eräs ensimmäisistä kodeistani Helsingissä sijaitsi Lauttasaaressa. Oli ihmeellistä avata ikkunat ja haistaa sisälle puhaltava merituuli.
Meri on luonnonvoima, jonka äärellä ei voi kuin ihmetellä. Jos minulla loppuvat kirjoittaessa ideat, menen meren äärelle. Juoksen tai kävelen rannassa.
Jim Carrey on sanonut, että rannalla tuntuu kuin tuuli puhaltaisi häneen uusia ajatuksia. Minusta tuntuu joskus samalta. Valtavan vesimassan äärellä ymmärrän pienuuteni sekä sen, ettei asioista kannata stressata. Tällainen suhtautuminen vapauttaa ja auttaa kirjoittamisessa.
Olen keksinyt suuren osan ideoista kirjoihini meren äärellä.
Supermarsu pelastaa silakat -kirjaa kirjoittaessani pohdin, onko järkevää ottaa lastenkirjan aiheeksi Itämeren suojelu, etteivät lapset ahdistu asiasta, johon eivät voi vaikuttaa. Tarkoitus ei ole valistaa vaan jättää takaraivoon kytemään ajatus, että merestä kannattaa pitää huolta. Lapsilta on tullut siitä vain hyvää palautetta.”