Birger Kaipiaisen reliefi Stockmannilla
Helsingin vanhimmalla yhä toiminnassa olevalla tavaratalolla Stockmannilla on ollut kiinteä suhde muotoiluun yli 150-vuotisen historiansa ajan. Sen lisäksi että tavaratalolla oli pitkään oma designosasto huippusuunnittelijoineen, on tavaratalossa sijainnut sodan aikaan jopa Designmuseo. Birger Kaipiainen (1915–1988) loi tavaratalon ensimmäiseen kerrokseen, Mannerheimintien sisäänkäynnin tuntumaan mittavan reliefin. Reliefin tilasi ja lahjoitti henkilökunta, kun tavaratalo täytti sata vuotta vuonna 1962. Reliefi edustaa keraamikkona uran tehneen Kaipiaisen tyypillisintä tyyliä helmi-, lintu-, kukka- ja hedelmäaiheineen. Kaipiaisen rehevä, värikylläinen ja jopa eksoottinen tyyli ammensi aiheitaan niin saduista, Italiasta kuin sodan aluejaoissa menetetystä Karjalasta.
Rut Brykin reliefi Kaupungintalon aulassa
Helsingin kaupungintalon interiööri remontoitiin nykyiseen virtaviivaiseen asuunsa vuosina 1965–1970. Alun perin vuodelta 1833 arkkitehti C. L. Engelin kynästä peräisin olevaan klassisen tyylisuunnan mukaiseen rakennukseen tehtävän uudistuksen suunnitteli modernistiarkkitehti Arno Ruusuvuori. Tilasuunnittelun lisäksi Ruusuvuori valitsi sisustukseen teoksia ajan nykytaiteilijoilta. Yksi mittavimmista on keramiikkataiteilija Rut Brykin (1916–1999) seinäteos. Brykin 1940-luvulla alkanut esittäviin aiheisiin kuten madonnoihin, lintuihin ja perhosiin keskittynyt visuaalisuus pelkistyi 70-luvulle tultaessa ankaran geometrisiin muotoihin. Kaupungintalon aulassa olevan keramiikkareliefin nimi on Kaupunki auringossa. Tarkkanäköisimmät tunnistavat hohtavan valkoisessa teoksessa Helsingin kartan. Sen keskellä olevat pienet värikkäät neliöt, kolmiot, ympyrät ja pisteet kääntyvät katsojan silmissä säteileväksi auringonkehräksi.
Paavo Tynellin valaisimet Hotelli Vaakunassa
Ajan loisteliaimman majoitusliikkeen, Hotelli Vaakunan, oli määrä valmistua vuoden 1940 Helsingin Olympialaisia varten. Sodan takia rakentaminen keskestyi ja urheilukilpailut siirrettiin pidettäviksi vuonna 1952, joiden aattona hotelli avattiin. Paavo Tynell (1890–1973) palkattiin suunnittelemaan mittava määrä valaisimia Hotelli Vaakunan huoneisiin, aulaan ja kattokerroksen ylelliseen ravintolaan. Tynellin suunnittelemista messinkisistä valaisimista tuli taidetaonnan mestariteoksia koristeellisine lankataivutuksineen ja reikäyksityiskohtineen. Hotellin aulanojatuolien rinnalla olevat lukulamput, katoissa riippuvat kruunut ja seinien lähes romanttiset koristenauhamaiset valaisimet ovat alkuperäisillä paikoillaan. Myös ravintolalerroksen lukuisat erilaiset valaisimet, näyttävimpinä 'Aurinkokabinetin' kellomaisista osista koostuvat kattokruunut, ovat entisellään. Ravintolakerroksen aulassa on uniikki eläinaihein koristeltu messinkipöytä, jonka suunnitteli Tynellin vaimo Helena. Useita valaistussisustuksia Helsinkiin suunnitellut Paavo Tynell on tänä päivänä yksi kansainvälisesti korkeimmin myyvistä suomalaisista designhuutokauppojen nimistä.
Alvar Aallon ovenkahvat
Tarkkanäköinen arkkitehtuurin fani voi tunnistaa rakennuksen arkkitehti Alvar Aallon (1898–1976) piirtämäksi tutkimalla sen ovenkahvoja. Aallon tavaramerkiksi muodostuneet kahvat tulivat osaksi Aallon rakennuksia 1950-luvulla. Ne valmistettiin Valaistustyö-nimisellä pajalla, jossa syntyi myös Aallon Artekille suunnittelemat metallivalaisimet. Valetut, pronssiset kahvat olivat samalla jämäkät ja elegantit. Sivusuunnasta katsottaessa voi kahvoissa tunnistaa kuuluisan Aalto-vaasin muotoja. Aallon kahvaparit ovat haluttuja keräilyesineitä ja ne ovatkin nousseet itsenäisen taideteoksen asemaan. Englantilaisessa Phillipsin huutokaupassa kahvaparista maksettiin jopa 17 500 puntaa eli noin 24 000 euroa. Helsingin keskustassa Aallon kahvoja voi bongata Erottajan parkkihallissa, Sähkötalossa, Finlandia-talossa ja Aaltojen kotitalossa Munkkiniemessä.
Michael Schilkinin reliefi Kauppakorkeakoulun julkisivussa
On suuren seikkailun tulos, että venäläinen räätälinkisälli Michael Schilkin (1900–1962) päätyi suomalaisen keramiikkatalo Arabian suunnittelijaksi. Schilkin eksyi purjehdusseurueineen 1920-luvun Laatokalla Suomen puolelle ja päätyi Helsinkiin, jossa aloitti keraamikon opinnot. Schilkin tunnetaan parhaiten pienistä sympaattisista eläinveistoksistaan, jotka uran edetessä vaihtuivat suuriin laattatöihin. Kauppiaita-niminen keraamiikkatyö valmistui Helsingin kauppakorkeakoulun julkisivuun 1950. Värikäs kuvaelma esittää erilaisia kaupankäyntiin liittyviä tapahtumia ja vertauskuvia. Keskiössä on paitsi kaupankäynti, myös säästäminen ja kansainvälisyys. Teoksen keskiosaa hallitsee kaupankäynnin jumala Hermes vaakoineen. Ringin muodostavat ihmishahmot syboloivat eri maanosia: Pohjois-Amerikkaa, Europpaa, Afrikkaa, Australiaa, Etelä-Amerikkaa ja Aasiaa. Itse reliefi valmistettiin Arabian tehtaalla, jossa Schilkin työskenteli. Kauppakorkeakoulun suunnitteluhankkeessa hyödynnettiin lukuisia nimekkäitä suomalaissuunnitelijoita, kuten Olli Borg, Maija Heikinheimo ja Ilmari Tapiovaara.