Olet Helsingissä, Suomen noin 630 000 asukkaan pääkaupungissa, jossa on erilaisia päivänvaloja juuri niin paljon kuin neljään vuodenaikaan ikinä voi kuvitella mahtuvan, ja jossa ihmiset usein hermostuvat, jos raitiovaunu on ilman syytä minuutin myöhässä, sillä he ovat tottuneet siihen, että kaikki sujuu ja häiriöistä tiedotetaan.
Helsingin kehittämisessä on jo pitkään ollut kantavana ajatuksena se, että kaupunki ei ole ainoastaan paikka tai joukko ihmisiä asumassa vieri vieressä elämässä kiireistä elämää. Kaupunki on ihmisiä ja asioita, jotka joko toimivat yhdessä tai jättävät toimimatta.
Lisäksi Helsinki on vauhdikkaasti kasvava kaupunki, joka mielellään toivottaa kaikenlaiset tulijat tervetulleiksi.
Kenties juuri siksi Helsinki on vuosi toisensa jälkeen löytynyt esimerkiksi Monocle-lehden ja konsulttiyhtiö Werderin tekemien ranking-listojen kärkipäästä.
Listat, joiden kärjissä Helsinki keikkuu, pyrkivät mittaamaan eri tavoin maailman kaupunkien elämänlaatua. Arviointikriteereinä käytetään muun muassa rikostilastoja, ilmastoa, kansainvälisiä yhteyksiä, julkista liikennettä ja arkkitehtuuria.
Helsinkiä kuvaillaan useimmiten juuri ”toimivaksi” tai ”luotettavaksi”. Paikaksi, jossa pyörän voi kuulemma jättää lukitsematta, ja joukkoliikenteeseen voi luottaa minuuttien tarkkuudella.
Mutta mistä sitten sellainen johtuu ja mitä se tarkoittaa?
Kaupunki on varautunut siihen, että vuoteen 2050 mennessä se on kasvanut nykyisestä vähintään reilulla 100 000 asukkaalla. Ja jos kasvu kiihtyy nykyisestä, uusia asukkaita saattaa tulla jopa 200 000.
Se on paljon kaupungille, joka on historiallisesti tottunut olemaan pieni, pohjoinen kylä suurvaltojen välissä. Kuin vaivihkaa Helsingistä on tullut 2000-luvulla kompakti, sujuva metropoli, jossa puhutaan toistasataa kieltä, jossa voi saunoa meren rannalla ja josta voi lentää Euroopan nopeinta reittiä Aasiaan.
Kaupunki on sujuva kaikille, oli sitten palkkatöissä tai yrittäjä. Yrityksen perustaminen ja viranomaisten kanssa asioiminen on Suomessa helppoa.
Helsingin joukkoliikenne on raiteilla, ja uusia raiteita rakennetaan koko ajan. Liikkumisen rungon muodostavat raitiovaunut, metro ja lähijunat. Lapset käyvät kaikille yhteistä peruskoulua, jossa suurin osa lapsista menee lähimpään kouluun, sillä tasoeroja koulujen välillä ei juuri ole. Suomalaiset opettajat kun ovat hyvin koulutettuja ja opettajan ammattia arvostetaan.
Helsinki on muotoilun kaupunki
Mutta viime vuosina ”muotoilu” on laajentunut tavarasta tarkoittamaan tapaa ajatella sitä, miten asiat voisi tehdä paremmin. Siksi muotoilun kaupunkia voi yhtä hyvin kutsua kokeilujen kaupungiksi.
Sellainen kuvastaa hyvin Helsinkiä, sanoo Pääkaupunkiseudun Smart & Clean -säätiön toimitusjohtaja Tiina Kähö. Kesäkuussa 2016 toimintansa aloittaneen säätiön tehtävänä on tehdä pääkaupunkiseudusta maailman paras puhtaiden ja älykkäiden ratkaisujen testialusta.
”Helsinki on vähän niin kuin koelaboratorio maailman megakaupungeille. Täällä on kokonsa puolesta helppo kokeilla sellaista, mikä muualla ei olisi mahdollista”, Kähö sanoo.
Helsingissä on kasvava clean tech -yritysten ja digitaalisen talouden yritysten skene, joka pyrkii ratkaisemaan isoja ongelmia. Se haluaa luoda kaupungin, joka itse keksii tapoja vähentää päästöjä tinkimättä kuitenkaan tehokkuudesta. Siis ratkaisemaan koko maapalloa koskevia ongelmia digitaalisuuden talouden ja kiertotalouden avulla.
Yksi esimerkki sijaitsee Helsingin itäisen kantakaupungin tukkukauppiaiden keskittymässä. Tukkutorilla yrittäjät ideoivat jätteettömiä tapahtumia ja pyrkivät ymmärtämään, mitä jätetilastoja kuvaavat numerot oikeasti kertovat siitä, minkä seurauksena jokin asia on päätynyt jätteeksi.
Aivan ydinkeskustassa sijaitsevan Iso Roobertinkadun asukkaat ovat saaneet kehittää katuaa itse, ja siksi esimerkiksi kerrostaloihin on asennettu aurinkopaneelit katoille, ja ne joilla niitä ei vielä ole, odottavat sellaisia niin pian kuin mahdollista.
“Helsingissä on myös aivan omanlaisensa kokeilumieliala”, sanoo Sampsa Siitonen. Hän on perustanut yrityksen, joka haluaa saada kaupungin tyhjät parkkiruudut tehokkaampaan käyttöön ja siten vähentää ruuhkia.
Helsingin kokeilut ovat olleet käytännöllisiä ja lähteneet liikkeelle asukkaiden tarpeista. Kun kaupunkiin alettiin rakentaa uutta lastensairaalaa, tajuttiin, että nykyinen lastensairaala on rakennettu aikuisten ehdoilla, ja että lapsen silmin sairaala vaikuttaa aika pelottavalta paikalta. Ja jossain vaiheessa huomattiin, että kaupungilla on käytössään valtava määrä erilaista dataa ja tietoa, jonka jakamisesta voisi olla hyötyä kaikille.
Kokeileminen on itseään ruokkiva kierre, vähän niin kuin kaupungissa vallitseva mielentila, johon yrittäjät kannustavat toisiaan ja joilla ne toisaalta voivat kilpailla keskenään. Nykyisin se on jo kirjattu kaupungin viralliseen strategiaan.
Kokeileminen ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi itsetarkoituksellista. Helsinkiläisissä kokeiluissa on kysymys asioiden yhdistämisestä oikeassa suhteessa.
Pienissä ja isoissa kokeiluissa, viherratkaisuissa, sähköautoilussa, pysäköinnissä, aurinkosähkössä ja sen semmoisissa on pohjimmiltaan kyse arjen pysymisestä helppona. Kun arki on helppoa, ihmiset vapautuvat tekemään asioita, joista he nauttivat.
Toisaalta: kun arki on helppoa, ihmiset ovat myös tehokkaampia.
Ja silloin lopulta myös yritykset ovat tuottavampia.
Teksti: Antti Pikkanen