Martino De Rossi: Täällä annetaan tilaa kokeiluille
Minua viehätti paitsi yksinkertaisuus myös kodikkuus: Suomessa kiinnitetään paljon huomiota sisätiloihin ja koteihin, koska aikaa vietetään paljon sisällä.
Italialainen arkkitehti Martino De Rossi hurahti suomalaiseen puurakentamiseen. Collaboratorio-toimistolle Helsinki on hyvä paikka tehdä pilottihankkeita kestävien rakennustapojen kanssa.
Olen tehnyt Italiassa aina paljon puutöitä isäni kanssa. Kun sitten Oulun yliopiston professori Anna-Maija Ylimaula kertoi oululaisista hirsitaloista arkkitehtuurin työpajassa Venetsiassa, innostuin asiasta aika paljon. Minua viehätti paitsi yksinkertaisuus myös kodikkuus: Suomessa kiinnitetään paljon huomiota sisätiloihin ja koteihin, koska aikaa vietetään paljon sisällä.
Aloin pikkuhiljaa etsiä töitä Suomesta, mutta vastaus oli aina sama: et puhu suomea. Vuonna 2014 päätin muuttaa Helsinkiin ja opiskelin aluksi kaksi kuukautta kieltä intensiivikursseilla Helsingin yliopistolla. Se oli tosi hyvä kesä, pyöräilin joka päivä Pakilasta keskuspuiston kautta keskustaan ja kävin uimassa Uimastadionilla ennen kurssia. Keskuspuisto oli superkaunis ja kaikki oli hyvin hoidettu. Suomen kesä on lyhyt mutta se käytetään tehokkaasti!
Minulle tuli heti tunne, että tämä on minun paikkani
Helsinki ei ole pelkkää kivikaupunkia, vaan täällä on puita ja puistoja sekä tiloja, joissa ei ole ketään. Jos haluat metsää, saat metsää; jos merta, saat merta.
Helsinki on tosi hyvä paikka tehdä luovaa työtä. Täällä annetaan tilaa kokeiluille. Toimistomme yrittää ottaa mallia vanhasta perinnöstä, kuten massiivitiili- ja puurakentamisesta. Suomessa on näiden alojen osaajia sekä sijoittajia, jotka uskovat asiaan. Suunnittelimme esimerkiksi Jätkäsaareen massiivitiilirakennuksen, johon on tulossa kansainvälinen päiväkoti.
Pienempi projekti on ollut moneen muuntuva Cubile-sänky, ja lisää puisia kalusteita on tulossa yhteistyössä saman puusepän kanssa. Pidän asioiden tekemisestä omin käsin – teimme toimistomme lattian itse massiivisavesta. Tällä hetkellä tutkimme myös teollista savirakentamista.
Täällä voi luoda oman keskustansa
Helsingin arkkitehtuurissa on paljon historian kerroksia: vierekkäin vanhoja massiivitiilirakennuksia, funktionalismia ja 1960-luvun rakentamista. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi Punavuoressa. Helsingissä ei ole tunnistettavaa vanhaa kaupunkia tai keskiaikaista keskusta, kuten vaikka Tukholmassa. Italialaiset kysyvät usein, että missä täällä on keskusta? Se on kiinnostavaa, sillä täällä voi luoda oman keskustansa. Minulle se on Kruununhaka tai Vallila.
Helsingissä pääsee autolla kaikkialle, kun taas Italiassa on paljon kävelykatuja. Onneksi kävelykatukulttuuri on yleistymässä täälläkin. Terassit yleistyvät ja katutilaa käytetään koko ajan paremmin.
Asun Vallilassa vuonna 1923 rakennetussa Nelikulma-talossa, jossa on ihana sisäpiha grilleineen, pesutupineen, saunoineen ja puutyöpajoineen. Tämä umpikortteli yhdistää asukkaita. Jakamisen kulttuuri on eksoottista minulle ja todella hieno asia, jota ei valitettavasti löydy tämän päivän Italiasta.
Seurasaari on ihana. Kävin täällä heti, kun ensimmäisen kerran tulin turistina Suomeen. Kaikki eri puolilta Suomea siirretyt hirsitalot inspiroivat minua vieläkin. Myös puusepäntöitä tekevä isäni haluaa käydä Seurasaaressa joka kerta, kun tulee Suomeen. Kun asuin Töölössä, kävin Seurasaaressa usein juoksulenkillä. Jos yhdellä puolella saarta tuulee tai ei paista aurinko, toisella puolella tilanne on usein toinen.
Käyn kesällä usein uimassa Stadikalla. Paras hetki on heti aamusta, seitsemän aikaan, kun ihmisiä on vähän. Minusta on kiva kuunnella saunassa, kun vanhat herrat puhuvat sodasta ja muista menneistä asioista. Uimastadion on hieno myös historiallisesti. Se on kauniisti tehty ja remontoitu ja säilynyt melkein alkuperäisessä asussaan. Täällä tuntuu vielä yli 50 vuoden jälkeenkin olympiatunnelmaa.
Vietin aikaa Temppeliaukion kirkossa asuessani Töölössä. Sinä vuonna oli Sibeliuksen juhlavuoden vuoksi paljon ilmaiskonsertteja, ja muutenkin saatoin mennä tänne lukemaan. Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnitteleman kirkon arkkitehtuuri on hienoa, ja vaikka melkein kaikki pinnat ovat kovia, akustiikka on todella hyvä ja luonnollinen – jopa parempi kuin varta vasten suunnitelluissa uusissa musiikkisaleissa. Nykyään suunnitellaan liian täydellistä akustiikkaa, jossa ei ole kaikua tai sielua. Täällä kokee viulut ja pianot sataprosenttisesti, kaikki on kohdallaan.
Töölössä asuessani minulla oli tapana käydä lauantaisin Vanhassa kauppahallissa aamiaisella ja hakea kalaa viikonloppuaterialle. Nykyinen kotini on lähellä Teurastamoa ja Tukkutorin kalaa, jossa käydessä tulee sama kauppahallin tunnelma. Minulle on tärkeää, että paikka on kävelymatkan päässä kotoa. Täältä saa tosi hyviä rapuja antipastoksi, kampelaa uunikalaksi, kultaotsa-ahventa grilliin, erilaisia simpukoita. Teen usein uunikalaa, joko suolakuoressa tai ilman, lisään vain oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria – muuta ei tarvita!
Villa Oivala on salainen helmi; hieno arkkitehtuurikohde, jonka harva tuntee. Se on Oiva Kallion itselleen suunnittelema talo, oma mökki, johon hän otti inspiraatiota Pompejin taloista. Talossa on muun muassa pieni atrium- tai paremminkin peristyyli-piha, joka suojaa hyvin tuulelta. Paljon italialaista sovellettuna Suomen saaristoon. Olen ollut täällä kolme kertaa työleirillä restauroimassa taloa arkkitehtitoimisto Livadyn kanssa sekä oppaana ulkomaisille opiskelijoille. Taloon pääsee vain Suomen Arkkitehtiliiton järjestämillä kierroksilla, mutta muutoin Villinki myrskykallioineen on upea päiväretkikohde, jonne pääsee lautalla Kauppatorilta.