Kun kevätaurinko alkaa lämmittää takin selkämystä, palaavat lokit kaupunkiin. Ja siten kaupunkilaiset taas meren jäältä sen rannoille ja kallioille.
Äkillinen lisääntynyt valon määrä ja vähentynyt vaatekerta luovat ympärilleen levottomuutta. Talven pehmeät muodot saavat väistyä keväisen terävän valon tuodessa taas esiin ympäristön pinnat ja kerrostumat.
Joka vuosi tuo maasta nouseva kostea tuoksu lumen sulaessa ja jäiden tehdessä lähtöään. Lopulta paljaus, selkeys, uuden alun mahdollisuus. Rakastan sitä miltä Helsinki näyttää eri merellisistä kulmista katsoen. Pyörän selässä rantoja pitkin matkatessani ja ylhäällä kallioilla istuksien.
Kotimme sijaitsee isojen teiden välissä tiiviissä kivikorttelissa, jossa ikkunat ovat suuntautuneena sisäpihalle. Näkökenttä tuntuu välillä niin kovin kapealta, silmien ollessa kiinnittyneenä valtaosan päivästä eri näytöillä. Koen aika ajoin pakottavaa tarvetta katsoa kauas. Jonnekin missä katse saa liikkua vapaana ja hengitys kulkee vaivattomasti. Keväällä jäistä juuri vapautunut eloisana liikehtivä meri vie ajatukset mahdollisiin tuleviin matkoihin, paikkoihin jossain kaukana. Ajatukseen liikkeestä – lähtemisestä ja palaamisesta. Tulla ja mennä, noin vain. Harmaalokkien, merilokkien ja kalalokkien tapaan.
Juosta jalat kevyenä auringonlaskuun aina Hernesaaren kärkeen saakka, valmiina vastaanottamaan Itämereltä saapuva kesän lupaus. Pulahtaa veteen Lammassaaressa, kun horisontissa Itäväylällä oranssina kiitää metro. Mustikkamaan kallioilla ystävien kanssa kohotettu malja vaaleanpunaiseksi värjäytynyttä rakasta kotikaupunkia vasten.
Helsingissä rantoja riittää. Kaupungissa on sadankolmenkymmenen kilometrin pituudelta rantaviivaa. Se on melkoisen ainutlaatuista. Helsingin kaupungin merellisen strategian tarkoituksena on kunnostaa ja opastaa rantareitti kokonaisuudessaan vaiheittain kaikkien kaupunkilaisten käyttöön.
Toivon että erilaisia rakentamattomia ja luonnontilaisia alueita osataan pitää jatkossakin arvossaan ja kaikille avoinna niin että niistä pääsee nauttimaan mahdollisimman moni.
Sara Valliojan vinkit merellisiin hengähdyspaikkoihin
1 Humallahden kalliot ja röykkiöhauta
Nouse Humallahden rantakallioiden laelle asti ja kurkista miltä näyttää yli 3000 vuotta vanha pronssikautinen röykkiöhauta. Jo tuon aikakauden ihmisille paikka on ollut merkityksellinen.
2 Ursinin kalliot eli Ikuisen tulen kalliot
Näillä kallioilla on istuskeltu ja vietetty aikaa ennenkin. Käy ihastelemassa kallioon kaiverrettuja yli sata vuotta vanhoja nimikirjaimia ja rakkaudentunnustuksia. Kuka on kirjoittanut ja kenelle?
3 Kuusiluodon kalliot ja saaren lampaat.
Kulje kaislikon läpi pitkospuita pitkin aina Kuusiluotoon saakka ja käy tervehtimässä lampaita. Lempeät eläimet saattavat saapua saareen jo toukokuussa. Luodon läntisellä puolella sijaitsee istuskeluun sopivat kalliot. Paluumatka pitkospuille kannattaa ajoittaa niin, että pääsee kuulemaan alkukesän kiihkeänä laulavat satakielet.
Juttu on osa sarjaa, jossa suunnittelijat kertovat heidän Helsingistään. Jutut julkaistaan MyHelsinki.fin lisäksi Helsinki Design Weeklyssä.