Heidi Backström
Helsinkiläinen kulttuuritarjonta on huippua.
”Keski-ikäistyvä kulttuurijoukko teatterin puolelta on minun yhteisöni. Se on samanlainen kuin Helsinkini: avoin, solidaarinen, sosiaalinen ja progressiivinen. Vaalimme ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta ja uskomme siihen, et taiteella on tässä valtavan iso merkitys.”
Kulttuurituottaja Heidi Backström iloitsee kaupungin monipuolisista kulttuuritaloista sekä ilmaisestakin taidetarjonnasta. Hänen taiteilijayhteisönsä on avoin, solidaarinen ja tasa-arvoinen – samoin kuin hänen Helsinkinsä.
Suunta oli aina selvä: Kouvolasta oli päästävä Helsinkiin. Kaupungissa asui jo puolet suvusta. Suunnitelma toteutui. Backström muutti pääkaupunkiin vuonna 2001 opiskelemaan kulttuurituottajaksi. Backström kirjoittaa työkseen ja tuottaa esittäviä taiteita. Hän on hitsaantunut ammattinsa kautta kiinni moneen Helsingin kulmaan. Koti on Herttoniemessä.
”Minulla on tyypillinen junantuomien identiteetti. Olen ehdottomasti herttoniemeläinen, en helsinkiläinen.”
Backström on ollut mukana luomassa helsinkiläisiä taideyhteisöjä. Hän toimi pitkään käännöskirjallisuusfestivaali Helsinki Litin tuottajana ja on yksi esitystaiteen talo Mad Housen alkuperäisjäsenistä.
”Taiteella on tasa-arvolle valtava merkitys”
Backström uskoo, että yhteisöllisen aktivismin ja kulttuurin uusi aalto on nousemassa. Taiteen piiriin tulee tuoreita kasvoja. Niitä kaivataankin, sillä helsinkiläisyys ei ole vain valkoista ja suomenkielistä. ”Helsinkiläinen kulttuuritarjonta on huippua. Museokortin mukanaan tuoma museoinnostus, jota voi kutsua museokiimaksi, on aivan mahtava asia.”
Aloittelevalle kulttuurin harrastajalle Backström suosittelee Taiteiden yön lisäksi kaupungin kulttuurikeskuksia. Ne tarjoavat ilmaiseksi tai halvalla teatteria, tanssia ja keikkoja. Jokaisessa on myös pieni galleria. ”Kulttuurikeskukset ovat minulle tärkeitä paikkoja. Olisi mahtavaa, jos kaikki kaupunkilaiset olisivat taiteen äärellä tavalla tai toisella.”
Mikä Helsingissä sitten on parasta? No ensinnäkin se, että se on koti. Täällä ovat tutut ihmiset ja yhteisöt. ”Silti kaupunki jaksaa yllättää. Jos haluaa löytää kulttuurin saralta uusia asioita, se on mahdollista. Helsingin taiteeseen on aika easy access, täällä on paljon kaikkea ilmaista. Pidän myös Helsingin luonnosta. On uskomatonta, että metrolta voi kävellä muutaman minuutin ja olla saaristossa.” Backström toivoisi muidenkin tietävän tämän.
”Helsinki on ihana kulttuurikaupunki. Sitä voisi käyttää nykyistä enemmän valttina matkailussa. Tuntuu, että täällä ollaan usein tosi vaatimattomia siitä, mitä meillä on.”
FAKTA
Heidi Bacström
Ikä: 38
Ammatti: Kulttuurintuottaja
Asuinpaikka: Herttoniemi
Tätä et tiennyt minusta: ”Olen haka tekemään erilaisia lähialuematkoja ja löytämään seikkailunnälkääni ruokkivia kohteita miltei naapurista. En kaipaile kaukomaille, kun juna- tai automatkojen päästä löytyy mahtavia rantoja, erämaita, rauhaa, supermuseoita, hikisiä teknobileitä ja oikeastaan mitä vain.”
Olen yhtenäiskulttuurin kasvatti: arvostan tiloja, joissa on kirjasto, teatteri ja nuorisotalo samassa paikassa. Itä-helsinkiläinen kulttuurikeskus on profiloitunut nykytanssiin. Se on kertakaikkisen mahtavaa. Stoa on kotiani lähinnä sijaitseva teatteri. Siinä on jotain tosi maagista, että se on niin hyvin kuratoitu ohjelmistoltaan ja vieläpä kaupungin ylläpitämä. Yhteistyö tanssin alan toimijoiden kanssa on otettu upeasti otettu huomioon. Rakastan myös Stoan kirjastoa.
Rakastan Helsingin saaria. Harakassa on taiteilijatalo, aktiivista galleriatoimintaa ja luontopolku. Saarta nostetaan usein perheretkikohteena, mutta sinne kannattaa mennä, vaikkei olisi lapsia. Siellä on hyvää taidetta. Harakassa yhdistyvät Helsingin parhaat puolet: pieni yhteisalus, matka saareen, taide ja luonto. Sieltä voi tuijotella Suomenlinnaan ja katsoa, kuinka lokit kalastavat.
Valitettavasti antikvariaatti ei ole päivittäisten reittieni varrella, mutta se tekee paikasta ihanan pienen pyhiinvaelluskohteen. Laterna Magica on sekä antikvariaatti että galleria, jossa on kaksi näyttelytilaa. Toisessa järjestetään kaikennäköistä, pieniä keikkoja ja lukudraamaa. Omistajilla on innovatiivinen ote.
Teatteri on muototutunut minulle tärkeäksi. Se oli ensimmäinen työharjoittelupaikkani. Olen nähnyt vuodesta 2004 alkaen kaikki ison näyttämön esitykset. Q-teatteri on teroittanut ymmärrystäni siitä, ettei kaikesta tarvitse taiteessa tykätä. Silloinkin on hyvä osata artikuloida mielipiteensä ja löytää hyviä puolia.
Ja erityisesti tuomiokirkon portaat. Sieltä on alkanut moni itselleni tärkeä mielenosoitus tai kulkue. Tuomiokirkon portaisiin liittyy yhteisöllisyyden, aktivismin ja muutosvoiman fengshui. se on ollut kohtaamispiste, jossa olen saanut kehollisen yhteenkuulumisen kokemuksen. Tuomiokirkon krypta on ihan mahtava paikka käydä pullakahveilla. Kirkko on myös todella helsinkiläinen paikka. Esimerkiksi Luxissa ja Taiteiden yössä Senaatintorilla on usein jokin jättiläisteos.
Esitystaiteen talo Mad Housen näyttämö sijaitsee Teurastamolla. Olen yksi talon kuraattoreista. Tykkään siitä, että Teurastamo on kantakaupungin korvassa. Sinne kävelee metroasemalta kolme minuuttia. Teurastamolla on muista pääkaupungeista tuttu suurkaupunkiviba, mutta se on vähän heittopussin asemassa. Teurastamo elää kesästä ja pihasta, jossa voi grillata ja pitää konsertteja, mutta koko talvipotentiaali on käyttämättä. Toivoisin, että Teurastamolle aukeasi vielä enemmän pieniä näyttämöitä tai gallerioita.
Pidän museosta ensisijaisesti siksi, että kuratointi on monipuolista ja innovatiivista. HAM pyrkii tyydyttämään monenlaisten helsinkiläisten taidemaun ilman, että lopputulos on sillisalaattia. Olen ehtinyt käydä katsomassa kaikki HAMin näyttelyt Tennispalatsin tilassa, sillä museo on ollut olemassa niin vähän aikaa. Siinä on jotain kiehtovaa, että on saanut nähdä tietyn museon koko kaaren ja sen, minkälaisia mahdollisuuksia eri tiloissa on. Instituutioita ei synny ihan joka hetki. Ehkä tuo ainutkertaisuus koskettaa.