Vallisaaressa käydään luonnon ehdoilla
Niityillä vilahtelee lukuisia harvinaisia perhoslajeja, lehtopuiden lomassa laulavat viitakerttuset ja satakielet, öisin hiljaisessa saaressa lentelevät pohjanlepakot ja korvayököt. Vallisaari Helsingin edustalla on harvinaislaatuinen luontokohde. Luonto on saanut olla pitkään lähes koskemattomassa tilassa, sillä Vallisaari oli vuosikausia suljettu sotilassaari. Yleisölle se on avautunut vuonna 2016, ja edelleen osaan saaresta ei tavallisilla vierailijoilla ole turvallisuussyistä asiaa. Osa saaresta on nimetty myös luonnonsuojelualueeksi.
Aivan Suomenlinnan vieressä sijaitseva Vallisaari onkin sen verran erityinen kohde, että vastuullisuus ja erityisesti ympäristö on huomioitava kaikessa toiminnassa. Saaren omistaa Metsähallitus, joka velvoittaa saaren kävijöitä ja siellä toimivia kunnioittamaan luontoa. “Olemme sitoutuneita noudattamaan kestävän luontomatkailun periaatteita, se on osa sopimustamme. Suuressa osassa ovat erityisesti roskaamisen välttäminen ja roskien lajittelu”, kertoo Johanna Karusuo merellisiä palveluita Vallisaaressa pyörittävän Sea Sales Finlandin toimitusjohtaja.
Roskattomuuden lisäksi Vallisaaressa on tärkeää, että kävijät ohjataan kulkemaan vain merkityillä reiteillä. Elämykset ja palvelut toteutetaan myös luonnon ehdoilla. Tarjolla voi olla opastettuja kävelyjä, metsäjoogaa ja Tentsile-telttailua, mutta esimerkiksi meluavia mönkijäajeluita ei siellä tulla näkemään.
Satamakahvilassa vastuullisuus tulee esille siinä, että myynnissä on paljon lähiruokaa. Esimerkiksi hodarisämpylät tulevat Lapinlahden leipomolta ja olutta toimittaa pienpanimo Maku Brewery Uudeltamaalta.
Eristyksissä olevalla saarella monessa asiassa joudutaan kuitenkin tyytymään kompromisseihin. Kunnollisia viemäröinti- ja sähköjärjestelmiä odotellessa kahvilassa on käytetty oikeiden astioiden sijaan biohajoavia kertakäyttöastioita. Karusuon mukaan kestäviä toimintatapoja edesauttaisi, jos logistiikka saareen helpottuisi. Monissa tavarakuljetuksissa joudutaan turvautumaan edelleen omaan pienvenekyytiin. “Suomenlinnaan menee joka aamu erillinen logistiikkalautta. Olisi hyvä, jos Vallisaareen ja muihinkin lähisaariin saataisiin vastaava”, Karusuo sanoo.
Herkän saaristoluonnon kannalta olennaista on myös se, että saaren kävijämäärät pysyvät kohtuullisina, ja siksi niitä seurataan huolellisesti. Karusuo sanoo, että tällä hetkellä määrät ovat vielä hyvin maltillisia ja paljon pienempiä kuin vaikkapa naapurisaari Suomenlinnassa.
“Taiteen parissa voisi keksiä paljon muutakin, se antaa monia mahdollisuuksia tehdä mieleenpainuvia elämyksiä luonnon antamissa puitteissa”, Karusuo sanoo.
Taidemuseo, joka ei sulje ketään pois
Taide kuuluu kaikille, sanotaan, mutta ovatko taide-elämykset oikeasti kaikkien saavutettavissa? Tämä on kysymys, jota Espoossa sijaitsevassa taidemuseo EMMAssa on viime aikoina mietitty entistä tarkemmin. Miltä esimerkiksi verkkosivut näyttävät eri kulttuuritaustan omaaville ihmisille? Ovatko tekstit kirjoitettu niin, että kaikkien on helppo ymmärtää niitä?
EMMAn yleisötyön intendentti Reetta Kalajo kertoo, että juuri äänensävyä ja viestintää halutaankin jatkossa miettiä asiakaslähtöisemmin.
“Nämä ovat museon saavutettavuuden suhteen valtavan isoja asioita. Meillä on pyrkimys hyvin ymmärrettävään ja ihmisen kokoiseen kokemukseen. Tärkeää olisi, ettei esimerkiksi tekstien tyyli vaikuttaisi elitistiseltä ja sulkisi ketään pois”, Kalajo kertoo.
Saavutettavuuden parantaminen on osa EMMAn vastuullisuustyötä. Avuksi on pyydetty esimerkiksi moninaisuuden asiantuntija, joka on arvioinut sitä, miten kielellinen ja kulttuurinen saavutettavuus EMMAssa tällä hetkellä toteutuu. Myös kävijätutkimuksia ja Museokortin tilastoja hyödynnetään, jotta nykytilanne saadaan kartoitettua. Sen jälkeen on helpompi suunnitella, miten asioita voidaan jatkossa parantaa.
Kalajo kertoo, että taidemuseon vastuullisuudessa on kolme päälinjaa. Saavutettavuuden lisäksi tärkeitä teemoja ovat askelmerkit kohti hiilineutraalisuutta sekä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden toteutuminen. “Olemme kulttuuriorganisaationa olleet jo pitkään ajan hermolla, mutta haluamme jatkossa kantaa vastuuta entistä systemaattisemmin”, Kalajo sanoo.
Hiilijalanjäljen pienentämisen suhteen tärkeää on esimerkiksi kartoittaa museon sähkö- ja lämmitysmuodot. EMMA toimii näyttelykeskus Weegeessä, jossa on muitakin toimijoita, esimerkiksi kolme muutakin museota sekä kahvila. Toimijat ovat Weegeessä kaikki vuokralaisina, joten selvitys täytyy tehdä lisäksi yhteistyössä kiinteistön omistajan kanssa.
“Tarkoituksena on tutkia uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa, ja sitten jakaa tietoa kaikkien talon toimijoiden kesken. Se onkin näyttelykeskuksen hyvä puoli, että voimme laajentaa hyviä uusia tapoja yhdessä pienempien museoiden kanssa. Yhteistyötä museoalalla todella tarvitaan”, Kalajo sanoo.
Päästöjä vähennetään EMMAssa myös monin muin tavoin. Ajatuksena on, että jokainen työntekijä voi tehdä jotain, esimerkiksi pakkausmateriaaleja voidaan uusiokäyttää ja printtausta vähentää. Ekologisuudesta keskustellaan yhä enemmän myös kuraattorien ja taiteilijoiden keskuudessa. “Esimerkiksi taidepajat voidaan suunnitella hyvin aineettomiksi, kokeilla vaikkapa suolalla maalaamista. Myös digitaalisuuden hiilijalanjälki on vielä aika iso kysymysmerkki. Mietimme tarkasti nykyisin sitä, miten arkistoimme teoksia ja millaisia tietokantoja ylläpidämme”, Kalajo kertoo.
Reetta Kalajo kertoo, että vastuullisuustyötä vaativat erityisesti myös museon omat työntekijät. Taidealalle kun yleensä hakeutuvat ihmiset, jotka ovat hyvin hereillä yhteiskunnan ja ympäristön tilasta.
“Työntekijöillämme on suuri motivaatio tehdä asioita vastuullisemmin. He ovat myös hyvin kiitollisia siitä, että nämä asiat otetaan myös organisaationa näin vakavasti. Näin he voivat toteuttaa omaa ekologista elämäntapaansa myös omassa työssään”, Kalajo sanoo.
Oodin ovet ovat avoimet kaikille
Kirjastojen ideologiassa on syvällä se, että ne ovat kaikille avoimia paikkoja. Ovella ei kysellä sen kummemmin edes kirjastokorttia, vaan sisälle saa astella kuka tahansa ja jäädä vaikka vain aikaa viettämään.
“Kirjastot ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoa luovia ja tasapuolisuuteen kannustavia paikkoja. Meillä noudatetaan turvallisen tilan periaatteita, jotka takaavat sen, että jokaisella on täällä hyvä olla. Kaikkia kohdellaan kunnioittavasti ja asiattomaan käytökseen puututaan”, sanoo Severi Hirvi Helsingin keskustakirjasto Oodista.
Kaksi vuotta sitten avattu Oodi on täysin uusi rakennus, jossa on otettu huomioon erityisesti saavutettavuus ja yhdenvertaisuus. Rakennus on kauttaaltaan esteetön, ja kaikki vessat ovat esimerkiksi sukupuolineutraaleja.
Kirjastossa on luettavaa ilmaiseksi, mutta Oodissa tarjolla on valtavasti muutakin. Kaupunkiverstaalla on ompelukoneita, studioita ja vaikka 3D-tulostimia, joita harvalla on mahdollisuus omistaa itse, mutta Oodissa niitä pääsee kokeilemaan ja käyttämään. “Meiltä voi lainata myös vaikkapa kitaroita ja syntetisaattoreita, ja laserleikkurilla voi taiteilla itselleen esimerkiksi trendikkäät korvakorut värikkäästä akryylimuovista”, Hirvi kertoo.
Lisäksi Oodissa on mahdollisuus järjestää tapahtumia ja tilaisuuksia. Tilatiimissä työskentelevä Severi Hirvi kertoo, että näissäkin periaatteena on, että tiloista olisi iloa ja hyötyä mahdollisimman monelle kaupunkilaiselle. Tapahtumia voivat järjestää niin kaupunkilaiset, erilaiset yhteisöt ja järjestöt kuin kaupalliset toimijat. Tilatiimissä huolehditaan, että tasapuolisuus toteutuu. Oodissa on järjestetty niin yhden naisen villiyrtti-luentoja kuin omien musiikkidokumenttien ensi-iltoja tai omakustanteiden julkistustilaisuuksia.
“Olemme tarkkoja siitä, että täällä näkyy moninaisesti kaikki äänet. Studioiden ja digipalveluiden osalta mietimme taas, että saammehan innostettua niiden pariin myös ihmisiä, joiden voi olla niitä vaikeaa käyttää. Kannustamme kaupunkilaisia kokeilemaan ja ottamaan haltuun uusiakin juttuja. Opastusta meillä on tosin rajallisesti tarjolla, mutta toki autamme pulmatilanteissa”, Hirvi toteaa.
Sosiaalisen vastuun ohella Oodissa huomioidaan myös ympäristöasiat. Kirjastotoiminta on ekologista kiertotaloutta, samoin muut yhteiskäyttöön perustuvat palvelut. Kirjaston rakennuksessa ympäristöarvot on huomioitu energiatehokkuudessa ja vaikkapa siinä, että rakennusmateriaalina on käytetty pitkälti puuta. Myös erilaisia jaettavia esitteitä tai flyereita ei juurikaan tuoteta, sillä tapahtumia markkinoidaan pääasiassa digitaalisesti. Roskia varten kirjastossa on kattavat lajittelumahdollisuudet biojätteestä muovinkeräykseen.
Arkkitehtonisesti ja monipuolisten palveluiden myötä Oodi onkin paljon enemmän kuin tavallinen kirjasto. Hirvi sanoo, että Oodi toimii kehittäjäkirjastona – siellä luodaan siis jatkuvasti monenlaista uutta. Tätä tehdään yhdessä asiakkaiden kanssa.
“Jo suunnitteluvaiheessa helsinkiläisiltä kerättiin ideoita ja unelmia keskustakirjaston suhteen, mutta järjestämme edelleen aktiivisesti asiakkaille työpajoja, haastattelemme ja teemme heille kyselyjä. Haluamme muuttaa koko ajan asioita paremmaksi.”