Ayisat Yusuf, 34, on kiireinen ihminen. Hän ohjaa kuutta naisille suunnattua liikuntaryhmää monikulttuurisessa Monaliiku-järjestössä ja valmentaa kolmea suomalaista jalkapallojoukkuetta. Yusuf on myös FARE-verkoston (Football Against Racism) jäsen ja vetää Nigeriassa tytöille suunnattua SheFootball-toimintaa. Hänellä on 9- ja 7-vuotiaat lapset.
”Tätä minä haluan tehdä. Tämä antaa minulle iloa, olen saavuttanut unelmani”, hän sanoo.
Yusuf muutti Ouluun vuonna 2005 jalkapallon takia. Hän on pelannut suomalaisissa jalkapallojoukkueissa ja Nigerian A-maajoukkueessa Pekingin olympialaisissa asti.
”Jäin eläkkeelle, koska minulla ei enää ollut pelattavaa”, Yusuf sanoo ja hymyilee.
Suomeen muuttaminen oli haastavaa kolmesta syystä: sää oli kylmä, kulttuuri oli erilainen ja kieli oli vaikea. Ensimmäinen sana, jonka hän oppi suomeksi, oli pallo. Tietysti.
”Kaikki jalkapallojengissäni olivat ihania ja vastaanottavaisia, mutta treenien jälkeen istuin yksin huoneessani. Afrikassa kulttuuri on hyvin sosiaalista, ihmiset juttelevat toisilleen. Täällä en saanut yhteyttä ihmisiin. Osittain siksi, että harva puhui englantia.”
Yusuf meni naimisiin nigerialaisen puolisonsa kanssa vuonna 2009 ja muutti Helsinkiin.
Naisten Kymppi -juoksutapahtumassa hän tapasi kaverin kautta Claudia Nystrandin, joka oli juuri aloittanut toiminnanjohtajan työt monikulttuurisessa Monaliiku-järjestössä. Sen tehtävä on edistää maahanmuuttajanaisten liikuntaa. Nystrand pyysi Yusufin vetämään liikuntaryhmiä naisille.
”Minulle tuli hyvä tunne Monaliiku-järjestöstä ja Helsingistä. Täällä oli paljon ihmisiä eri kulttuureista, ja kommunikoiminen on helpompaa, koska useimmat osasivat englantia.”
Alku oli hankalaa. Yusufin piti huolehtia yksin kahdesta lapsesta, koska hänen miehensä oli väliaikaisesti Nigeriassa. Yusuf otti lapset mukaan treeneihin. He katsoivat hiljaisina kännyköitään ja sopeutuivat nopeasti.
”En antanut periksi. Kun uskoo itsensä, voi saavuttaa mitä haluaa. Haluan, että minulla on ääni yhteiskunnassa naisena. Haluan näyttää, ettei naisten ei tarvitse olla kotona hoitamassa lapsia. Maahanmuuttajien ei pitäisi väheksyä itseään.”
Yusuf on ystävystynyt järjestön työntekijöiden ja etenkin toiminnanjohtajan kanssa. Hän nauttii siitä, että saa työssään auttaa maahanmuuttajanaisia.
”Monaliiku on vahvistanut itsetuntoani. Sillä on ollut iso vaikutus elämääni. Olen oppinut puhumaan suomea paremmin ja tavannut ihmisiä eri kulttuureista. Kunnioitan heitä. Ymmärrän esimerkiksi sen, että uskonto voi asettaa rajoituksia harjoittelulle.”
Jos Yusufin jengissä pelaava nainen kertoo, että hänellä on rukoushetki kello yksi, Yusuf järjestää valmennusaikataulun sen mukaan.
Maahanmuuttajanaiset liikkuvat vähemmän kuin muut. Yusuf tietää kokemuksesta, mistä se johtuu. Naisten ja tyttöjen liikkumiseen liittyy yhä kulttuurisia ennakkoluuloja, joita Yusuf itsekin lapsena koki. Osa pelkää, että urheilusta saa liian isot lihakset. Usein syynä ovat kommunikaatiovaikeudet. Sopivaa kaveria tai ryhmää ei löydy. Yusuf on huomannut, että naisten on helpompi lähestyä häntä, koska hän on itsekin maahanmuuttaja. Tieto Monaliiku-ryhmistä kulkee ystävältä toiselle.
”Täällä he tuntevat olonsa turvalliseksi. Haluan lisätä tietoisuutta siitä, että jalkapallo on kaikkia varten. Tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu: naisjalkapalloilijat saavat paljon huonompaa palkkaa kuin miehet, ja minä olen ainut naispuolinen valmentaja miesten joukossa.”
Yusuf viihtyy Helsingissä ja tuntee olevansa suomalainen myös Nigeriassa.
Olen käynyt monessa maassa, ja tämä on yksi parhaista. Täällä on turvallista ja tasa-arvoisempaa kuin muualla.
Monaliiku on monikansallisten naisten liikuntajärjestö, joka tarjoaa mahdollisuuksia ja harrastaa monenlaista liikuntaa turvallisessa ympäristössä. Liikkumisen ohella toiminnassa voi olla mukana vapaaehtoisena tapahtumien järjestämisessä tai vaikka lastenhoidossa.
