Réka Király: Kävellen kaikkialle

Réka Király
Finnish

Tulin Helsinkiin ensin puoleksi vuodeksi Erasmus-vaihtoon opiskelemaan graafista suunnittelua. Oli erityisen kylmä talvi, lunta satoi vaakatasossa ja ensimmäistä kertaa elämässäni kulmakarvani jäätyivät. Samalla täällä tuli todella vapauttava olo.

Unkarilainen Réka Király löysi Helsingistä oman polkunsa kuvittajana ja kirjankustantajana lasten kirjoihin keskittyvässä Etana Editionsissa. 

"Isäni oli melko tunnettu kalustesuunnittelija Unkarissa. Nimeni takia en voinut olla varma, pitääkö joku töistäni tai taiteestani todella. Helsingissä kukaan ei tuntenut taustaani ja sain suoraa palautetta. Oli ihana tutustua ihmisiin, joiden kanssa voi keskustella mistä tahansa. Pääsin kehittymään suunnittelijana ja graafikkona omalla polullani."

Satumaisia sattumuksia

”Helsingissä on jokin taikavoima, joka vetää minua tänne. Ihmisten nimetkin linkittyvät satuihin. Kerran olin aamuneljään asti tekemässä vedoksia, ja kotiin kävellessäni iso jänis kulki kanssani koko matkan. Tällaista ei tapahdu Budapestissä.

Valmistumisen alla vuonna 2005 sain ensimmäisiä isoja töitä nykytaiteen museo Kiasmasta. Päätin jäädä Suomeen pariksi vuodeksi ja katsoa, mihin matka vie. Nyt Helsinki on kotini. Täällä on tuttuja paikkoja ja kauppiaita, jotka tuntevat minut ja lapseni. Tiedän, että jos jotain tapahtuu, he katsovat lapseni perään.”

Hetkessä meren rantaan

”Helsinki on minulle juuri sopivan kokoinen kaupunki – pysyn kartalla täällä. Aamuisin kävelen mäyräkoirani kanssa Punavuoresta kirjakustantamomme työhuoneelle Eiraan. Jos meidän pitää kollegani kanssa miettiä jotakin, pääsemme hetkessä meren rannalle kävelylle tai kahvilaan pitämään palaveria.

Rakastan myös Helsingin liikennettä: kaikkialle kulkee ratikka tai bussi eikä tarvitse istua monta tuntia ruuhkassa. Suurkaupunkiin verrattuna tämä on inhimillisempi paikka elää.”

Tunnelma vaihtuu vuodenajan mukana

”Vapaa-ajalla piirrän, meditoin ja käyn kuntojumpassa ryhmässä, jossa on 25–85-vuotiaita ihmisiä. Se on ihanaa! Läheiset ihmiset olen tavannut opintojen ja työn kautta. Viisi vuotta sitten päätin alkaa puhua suomea, vaikka tiedän, että suomeni on virheitä täynnä. Vaikka kaikki osaavat englantia, suomea puhuessa poistuu jonkinlainen seinä.

Kaupungin tunnelma on täysin erilainen talvella ja kesällä. Kesäisin ihmiset alkavat keskustella ihan eri tavalla esimerkiksi ratikassa. Ja nyt, kun minulla on koira, ihmiset ovat alkaneet jutella ja kertoilla tarinoita esimerkiksi lapsuudestaan.”

Inspiroivimmat paikat Helsingissä: 

Your local guides