Jirina Alanko
Atte Heiskanen
Finnish
Helsingissä on hyviä paikkoja harrastaa melankoliaa.
Atte Heiskanen
Alunperin kuopiolainen Atte Heiskanen tiesi jo 16-vuotiaana, että muuttaisi Helsinkiin. Kului kaksi vuotta, kunnes eräänä kesäpäivänä ottaessaan aurinkoa kuopiolaisilla kallioilla, Heiskanen päätti toteuttaa suunnitelmansa. Hän otti seuraavana päivänä junan Helsinkiin, ja alkoi etsiä työpaikkaa pääkaupungista. Sellainen löytyi kävelemällä sisään ravintola Farangiin ja kysymällä ravintolapäälliköltä, olisiko toitä. Heiskanen oli tuolloin 18-vuotias ja asui tyttöystävän tädin toimistossa Annankadulla.
“Tiesin, että Helsinki pystyy tarjoamaan minulle sen, mitä etsin.”
Nyt Heiskanen on lähes 28-vuotias helsinkiläinen yrittäjä, joka kuvailee itseään positiiviseksi unelmoijaksi ja tekijäksi. Farangin jälkeen Heiskanen on ehtinyt työskennellä ruokakaupassa, lastentarhassa, Stockmannilla ja erilaisissa vaatealan tehtävissä.
“Helsinkiin oli helppo asettautua, koska samaan aikaan tänne muutti hyviä ystäviä Kuopiosta ja tuntui, ettei ole yksin. Täällä myös tutustuu helposti uusiin ihmisiin, ja olen saanut paljon uusia ystäviä. Ensimmäiset viisi vuotta meni kuitenkin etsiessä suuntaa ja sitä, mitä haluan tehdä.”
Pukeutuminen on kiehtonut Heiskasta lapsesta asti, ja nykyään hän toteuttaa muotiin liittyviä unelmiaan suomalaisen Formal Friday -vaatemerkin operatiivisena johtajana sekä konsultoiden nuoria alan brändejä, kuten Latimmier ja Vain. On myös Danny Wu, Heiskasen ja hänen ystävänsä Paavo Hiltusen luotsaama paikallinen design-projekti, jossa tehdään kaikkea muodista lavuaareihin. Muodin lisäksi on muitakin luovia projekteja, kuten Boys Reading Poems -runotili ja System Greenhand -viheristutusprojekti. Helsingin yöelämässä Heiskanen järjestää ystäviensä kanssa teknobileitä. Hän pitää projektejaan myös terapeuttisina.
“Koostin äskettäin portfoliotani ja huomasin, että ne muodostavat aikajanan omien erilaisten elämänvaiheiden ja tunteiden käsittelyssä. Toisin kuin joskus ehkä ajatellaan, kaikkia projekteja ei tarvitse jatkaa hamaan loppuun saakka. Projektin voi jättää, kun on saanut tarvitsemansa, ja siirtyä seuraavaan. Samalla voi antaa myös muille, ja kaikki projektini ovatkin ihmisille – pääasiassa helsinkiläisille.”
Helsinki on Heiskaselle tärkeä, koska siellä ovat tärkeimmät ystävät, paljon mahdollisuuksia ja ennen kaikkea kokemus kodista.
“Osa minusta on aina Savossa, mutta haluan ottaa riskejä, elää reunalla ja kokea muutakin. Pidän suurkaupungeista ja näkisin itseni asumassa väliaikaisesti myös ulkomailla, mutta Helsinki on tukikohta. Täällä ja Suomessa ylipäätään on asiat hyvin.”
Parasta Helsingissä on Heiskasen mielestä yksinkertaisesti kävely, katselu ympärille, kahviloissa istuminen ja rentoutuminen. Luovien projektien lomassa on tärkeää viettää aikaa ystävien kanssa, mutta myös yksin.
“Olen todella melankolinen ihminen, ja Helsingissä on hyviä paikkoja harrastaa melankoliaa.”
Title
Lisää paikallisoppaiden vinkkejä
See all link
Simple liftup
Show image on the left
Off
Select any filter and click on Apply to see results
Töölönlahti on minulle “se paikka” Helsingissä. Asun nykyään Punavuoressa, mutta Töölöön muuttaessani ja siellä asuessani koin tähän mennessä suurimmat kasvun hetkeni ja tärkeimmät elämänmuutokset. Töölönlahdella olen yksin ajatusteni kanssa, ja siellä voin käydä läpi ilot ja surut. Töölössä asuessani kävelin lahtea ympäri kuulokkeet korvissa säällä kuin säällä – mitä huonompi sää, sitä enemmän melankoliaa. Hyvä paikka sille, joka haluaa selventää ajatuksiaan.
Ravintola Harju 8 on olohuoneeni. Siellä vietän aikaa rakkaiden ystävien kanssa oli arki tai juhla, nautiskellen yhdessäolosta ja natuviineistä. Harjussa käy paljon nuoria aikuisia, mutta myös kaikenlaista muuta porukkaa. Parasta on yksinkertaisesti kokea ravintolan fiilis, sekä tottakai sen ruoka ja juoma. Listalta kannattaa tilata ahvenleipä, natuviiniä ja kesäsunnuntaisin tulee ehdottomasti kokea terassilla järjestettävä, suosittu live jazz-ilta.
Eiran uimaranta on nykyään Punavuoressa asuessani se, mitä töölönlahti oli töölöläiselle minulle. Eiranrannassa on hyvät kaupunkilaisen lenkkimaastot, rantaviiva on loistava paikka kävellä ja sieltä löytyy myös skeittipuisto. Hakeudun rantaan usein aamuisin, pakkaan mukaan pienen aamupalan ja aloitan päivän aamu-uinnilla. Joskus taas nautin iltahämärästä, katsoen kun laivojen valot välkkyvät pimeydessä. Laitan puhelimen kaiuttimesta melankolista musiikkia, pulahdan, käperryn pyyhkeeseen ja katson tyhjyyteen
Kiasma on yksi Helsingin parhaista modernin taiteen museoista ja sieltä löytyy aina mielenkiintoisia näyttelyitä. Ragnat Kjartansonin tunnin kestävän musiikkiaiheisen videotaidenäyttelyn kävin katsomassa 12 kertaa. Äitini oli Kuopiossa museonjohtajana ja toimii museoalalla, joten museoissa käyminen on tullut tutuksi. Oma tapani käydä museoissa on mennä ensin yksin omassa tahdissa ilman että kukaan häiritsee, ja sitten toisen kerran ystävien kanssa. Kiasma järjestää kävijöilleen myös ilmaispäiviä.
Basbas on lähiravintolani, upea miljöö, jossa on upea tunnelma. Vaikka ravintola on hienompi, tunnelma on rento, eikä pois tarvitse kiirehtiä heti lautasen tyhjennyttyä. Joskus käyn Basbasissa Eiranrannan uintireissun jälkeen, sinne on helppo mennä ja hintalaatusuhde on kohdillaan. Paikalla on usein kaikenikäistä porukkaa ja viihdymme hyvin myös ystäväporukalla. Kannattaa tilata se menuu
Kun ajatellaan bilettämistä, Postbar ja sen viereinen Kaiku ovat go-to-paikkani viikonloppuisin. Molemmissa paikoissa on hyviä soittajia, hyvä äänentoisto, fiilis ja hyvät puitteet tanssia, jos tekno kiinnostaa. Uudemman Post Barin asiakaskunta on hieman valikoidumpaa, kun taas Kaikuun on löytänyt jo laajempi joukko. Menemme yleensä ystävien kanssa, mutta olen myös monesti viettänyt Kaikussa koko illan yksin. Samassa korttelissa sijaitsee myös Kuudes Linja sekä Siltanen, jotka kaikki yhdessä muodostavat baarikompleksin, joka kantaa kirjaimellisesti lempinimeä “Kompleksi”
Amos Rex on arkkitehtuuriltaan ja näyttelyiltään upea museo. Näyttelyt erottuvat aina muista, esimerkiksi teamLabin avausnäyttely oli uskomaton – kävin katsomassa sen varmaan 15 kertaa. Ovella voi olla jonoa, jos näyttely on uusi, ja siksi tykkään vierailla museossa iltaisin tai heti kun se aukeaa
Café Succès on Korkeavuorenkadulla sijaitseva, vanha, sisustukseltaan upea kahvila. Kahvilalla on hieno vakioasiakaskunta, hieman vanhempaa väkeä, ja itsekin käyn kahvilassa usein. Succèsilla on hyvä kahvi ja ehkä yksi Helsingin suurimmista korvapuusteista. Parasta on viettää aurinkoista sunnuntaita kahvilan terassilla istuen, espresso ja korvapuusti edessään
Katsoin viime kesänä olympialaisia, joissa uuten lajina oli boulderointi. Laji on aina kiinnostanut ja olympialaisista sain viimeisen kimmokkeen mennä. Pääsin kokeilemaan sitä kokeneempien tuttujen kanssa, mikä on hyvä tapa aloittaa. Käyn yleensä Kalasataman Kiipeilyareenalla, jonne voi toki mennä myös yksin, koska paikalta löytyy turvallisuusohjeet. Siellä voi mennä useita tunteja ollessa, kiipeillessä ja fiilistellessä. Olen onnellinen, että löysin lajin – siitä on tullut tapani lievittää stressiä. Kiipeily on upea yksilölaji, jota voi tehdä myös ystävien seurassa. Harrastan myös skeittaamista, jossa kaikki tuntuvat olevan kuin yhtä perhettä, ja olen koettanut tuoda samaa kannustuskulttuuria myös kiipeilyyn. Toissapäivänä kehuin, kun eräs pieni poika suorittu haastavan seinän, ja hänen hymynsä meni kattoon asti