Muotimaailma on saanut kovaa kritiikkiä siitä, miten paljon pikamuoti tuhlaa materiaaleja, kuormittaa ympäristöä ja kuluttaa maapallon vesivarantoja. Heikkolaatuiset vaatteet aiheuttavat lisäksi valtavan jäteongelman.
Muotialalla onkin isoja kysymyksiä ratkottavana, jotta tuotanto muuttuisi vastuullisemmaksi. Siinä kehitystyössä Suomi on yksi maailman kärkimaista. Helsingissä ja lähialueilla kehitetään yhä uusia innovaatioita ongelmien ratkaisemiseksi.
”Olemme muodissa suuren murroksen äärellä. Niin isot kuin pienet yritykset ovat nyt todella kiinnostuneita vastuullisemmista materiaaleista”, sanoo Aalto-yliopiston muodin tutkimuksen professori Kirsi Niinimäki.
Kierrätyskuidut ja uudenlaisia biokuidut, joita Suomessakin kehitellään, saadaan parin vuoden sisään teollisen mittakaavan tuotantoon. Jätemateriaaleista kangasta valmistavat Infinited Fiber Company ja Ioncell ovat aloittaneet jo koetuotannot, ja parin vuoden sisällä prosessit saadaan vietyä teolliseen mittakaavan.
Mutta muotialaa ei Niinimäen mukaan muuteta pelkästään vaihtamalla materiaaleja kierrätyskuituihin, vaikka ne tärkeitä osa muutosta ovatkin.
”Tämänhetkinen muoti perustuu ylituotannolle. Arvioidaan, että noin 30 prosenttia vaatteista ei päädy koskaan myyntiin, vaan ne tuhotaan. Muotiteollisuuden toiminta ei ole kestävällä pohjalla, joten se tarvitsee korjausliikkeen.”
Vaatteiden elinkaarta pitää Niinimäen mukaan tarkastella kriittisesti uudelleen ja laadusta, pitkäikäisyydestä, monikäyttöisyydestä ja korjaamisesta tulee tehdä jälleen hyveitä.
Lisäksi muotiala tarvitsee uudenlaisia liiketoimintamalleja, jotka perustuvat esimerkiksi kierrättämiseen, vuokraamisen, korjaamiseen ja tuotteiden valmistamiseen käytetyistä materiaalista.
Vaatteita on jo enemmän kuin tarpeeksi
Juuri näitä ratkaisuja työstävät nuoren polven muotisuunnittelijat. Yhteisellä työhuoneella Helsingin Vallilassa työskentelevät Elina Onkinen, Elina Määttänen ja Juha Vehmaanperä ratkovat vastuullisuuskysymyksiä kukin omasta näkökulmastaan.
Elina Onkinen on työskennellyt Aalto-yliopiston Finix-tutkimushankkeessa Ioncell-tekniikan parissa. Tekniikalla voidaan valmistaa uutta tekstiilikuitua selluloosapohjaisista kierrätystekstiileistä, selluloosasta ja vaikkapa vanhoista sanomalehtiä.
”Tutkin hankkeessa erilaisia tekstiilien kierrätystapoja ja suunnittelin osana projektia neuleen, jonka raaka-aine saatiin puuvillaisista rullakäsipyyhkeistä. Halusin päästä tutkimushankkeeseen mukaan, jotta voisin testata ensimmäisten joukossa uusiomateriaaleja, sillä ne ovat tällä hetkellä vasta harvojen saatavilla”, Onkinen sanoo.
Uusien kuitumateriaalien kehittelyn lisäksi on tärkeää tutkia, millaiseen käyttöön ne soveltuvat parhaiten. Siinä tarvitaan vaate- ja tekstiilisuunnittelun osaamista.
Elina Määttänen puolestaan muokkaa vanhoja vaatteita lisäämällä niihin käsin tehtyjä yksityiskohtia, joiden materiaalin hän ottaa käytetyistä vaatteista. Kirjotut yksityiskohdat muuttavat vaatteen ilmeen ja tekevät siitä uniikin.
Parhaillaan työpöydällä ovat kierrätetyt Levikset, joiden pinnan hän koristelee kolmiulotteisilla, reliefimäisillä kappaleilla.
”Muotia varten ei tarvitse tehdä enää uusia vaatteita, materiaalia meillä on jo enemmän kuin tarpeeksi. Muoti voi olla myös sitä, että vanhaa vaatetta muokataan ja muodistetaan”, hän sanoo.
Juha Vehmaanperä käyttää vaatteidensa materiaaleina kierrätystekstiilejä sekä tuotannon ylijäämiä tai sivuvirtoja. Hänen taustansa on neulomisessa ja virkkaamisessa.
”Muotisuunnittelija voi toimia myös ideoiden kehittelijänä ja tehdä ohjeita, joiden avulla ihmiset voivat itse muokata vaatteitaan”, Vehmaanperä ehdottaa.
Muotia, josta jää hyvä omatunto
Nuoren polven suunnittelijoiden projektit liikkuvat muodin, tieteen ja taiteen välimaastossa, mutta jokaisella suunnittelijalla on työkokemusta myös muotiteollisuuden palveluksesta. Elina Määttänen teki uraa esimerkiksi pariisilaisessa MM6 Maison Margiela -muotitalossa ja Tiger of Swedenillä. Mikä sai hänet kyseenalaistamaan työn suurten valmistajien leivissä?
”Halusin tehdä tuotteita, joista jää hyvä omatunto. Suurissa yrityksissä oltiin kiinnostuneita ekologisista materiaalivaihtoehdoista, ja suunnittelija pystyi kyllä vaikuttamaan materiaalivalintoihin mutta ei muodin rakenteisiin”, Määttänen sanoo.
Muoti kaipaa nuoren polven suunnittelijoiden ja Niinimäen mukaan suurempaa mylläystä. Tärkeintä olisi, että sen vauhti hidastuisi, kehnojen kertokäyttövaatteiden tuotanto lopetettaisiin ja niiden sijaan satsattaisiin laatuun.
”Muoti tarvitsee uudet kriteerit, joissa pelkän some-kuvassa näkyvän lookin sijaan keskitytään enemmän materiaaleihin ja laatuun. Meidän pitäisi päästä irti ajatuksesta, että vaate ostetaan ja heitetään hetken päästä roskiin”, Elina Onkinen kiteyttää.
”Sen lisäksi tarvitaan poliittisia päätöksiä, jotka ohjaavat ja pakottavat muotiteollisuutta kestävämpään suuntaan. Vastuu ei voi olla yksin kuluttajilla”, Elina Määttänen jatkaa.
Onneksi Helsinki kulkee etunenässä muotimaailman uuden suunnan luomisessa – jotta kaikki voisivat käyttää vaatteitaan hyvällä omallatunnolla.
Suunnittelijoiden vinkki
Jatkuvasti vaihtuvan garderoobin sijaan nuoren polven muotisuunnittelijat kehottavat luottamaan hyviin, pitkäikäisiin luottovaatteisiin.
”Fiilistelkää kaapissanne olevia vaatteita. Miettikää, miten niitä voisi yhdistellä uudella tavalla. Joka päivä ei tarvitse pukeutua eri vaatteisiin”, Elina Määttänen sanoo.