Laaja ja tasokas valikoima viinejä
Helsingin viinitarjonta on nyt parempi kuin koskaan. Myös rentojen ruokaravintoloiden (Harju8, Goose, Plein, Way) laseittain tarjottavat viinit ovat hyvin laadukkaita.
”Meillä on Helsingissä montakin viinillisesti kansainvälisellä tasolla olevaa paikkaa”, sanoo Uudenmaankadun Grape Wine Barin Pilvi Auvinen.
”Täällä valikoimat ovat usein aika monipuolisia. Se varmasti johtuu pitkälti siitä, että meillä ei ole omaa viinituotantoa, ja asiakkaat ovat hyvin avoimia suositteluille toisin kuin viinintuottajamaissa, joissa asiakkailla on usein vankka mieltymys tietyn alueen tai tuottajan viineihin. Meillä viineihin suhtaudutaan kiinnostuneesti, tulivat ne mistä päin maailmaa tahansa”, hän jatkaa.
Kolmen naisen perustamassa Grape Wine Barissa järjestetään viininmaisteluita, joissa voi tutustua esimerkiksi pelkkiin kuohuviineihin tai tiettyihin rypälelajikkeisiin. Auvinen valitsee paikan viinivastaavana viinit sanojensa mukaan puhdas maku edellä.
Eräs mielenkiintoisimmista uusista yrityksistä on Let Me Wine, joka järjestää viininmaisteluita ja tuo maahan alkuviinejä. Heillä on kesäisin lippakioski Kallion Karhupuistossa, jossa voi maistaa esimerkiksi uniikkeja, luonnollisesti kuplivia pét nat -viinejä.
”Helsinki on aika pieni kaupunki. Suhteessa täällä on kuitenkin paljon ravintoloita ja baareja, joissa on tarjolla kiinnostavia viinejä,” sanoo Let Me Winen toimitusjohtaja Toni Feri.
Hänen mukaansa vanhan maailman klassisten viinialueiden lähellä sijaitsevista kaupungeista saattaa joutua etsimään kiinnostavia viinejä kissojen ja koirien kanssa.
Apotek on Helsingin ravintolamaailmassa tunnetun Tio Tikan uusin ravintola, jonka palvelu on kansainvälistä tasoa. Riittää kun mainitsee, millä mielin on iltaa viettämässä, ja eteesi tuodaan juuri sopiva määrä oikeanlaista viiniä. Tarjolla on etenkin Tikan äidin, Asta Nurmilaukkaan, perustaman perheyrityksen maahantuomia ranskalaisia, luonnonmukaisesti viljeltyjä viinejä.
Michelin-oppaaseen päässeen ravintola Murun viinibaarin laseittain tarjottavat viinit vaihtuvat päivittäin, onhan ravintolalla 750 viinin valikoima. Viinibaariin voi poiketa lasilliselle ex tempore, sillä siellä on todennäköisemmin tilaa kuin Murun ravintolassa.
Murun legendaarista risottoa saa viinibaaristakin. Torstaina juodaan samppanjaa ja perjantaina avataan jokin paikan ikonisista viineistä. Perjantaipulloa voi myös toivoa etukäteen.
Michelin-tason ruokaa alle satasella
Suomessa on neljä yhden tähden Michelin-ravintolaa ja yksi kahden tähden ravintola. Tähden saadakseen ravintolan ei nykyisin tarvitse olla valkoliinainen paikka, jossa tarjoilijat kulkevat frakeissaan. Helsingissä Michelin-illallista pääsee nauttimaan kansainväliseen tasoon verrattuna melko edullisesti.
Grön ja Demo tarjoavat maistelumenun alle sadalla eurolla. Grönissä kahdeksan ruokalajin illallista on kahta laatua, lihaisa ja vegaaninen. Demossa kuusi ruokalajia ja niiden luonteet tulevat ilmi vasta illallispöydässä – menu ei ole julkinen.
Vegeä piirakoina ja purilaisina
Vuosisatojen ajan suomalainen ruoka perustui lähinnä kasvikunnan tuotteisiin. Liha oli ylellistä juhlaruokaa.
Viime vuosina kasvisruoka on tullut taas tutuksi yhä useammalle. Buumin taustalla on vimmainen tuotekehittely, jonka seurauksena ovat syntyneet esimerkiksi Nyhtökaura, härkäpavuista valmistettu Härkis, vegaaninen kebab Vöner ja suomalainen falafel Fallero.
Yksi uusista kasvistuotteista on lihapiirakoistaan tunnetun, legendaarisen Eromanga-leipomon vegepiirakka, joka syntyi omistajanvaihdoksen myötä. Lihapiirakka on uppopaistettu puoliympyrän muotoinen taikinainen herkku, jonka sisällä on yleensä jauheliha-sipuli-tahna. Grillikioskilla lihapiirakat täytetään nakein, pihvein ja kurkkusalaatein.
Ravintoloista Korkeavuorenkadun Magu tarjoilee ainoastaan vegaanista ruokaa, ja Bun2bun on ensimmäinen suomalainen hampurilaisketju, joka on täysin vegaaninen. Tulevaisuus näyttää vihreältä, niin koti- kuin ammattilaiskeittiössä.
Pikaruokaa helposti mukaan
Suomalaiset ovat funktionalisteja – myös ruokailun suhteen. Meillä on pitkät perinteet mukaan otettavista eväistä.
Lippakioskit ovat elintarvikekioskeja, joista saa ravintolatasoista ruokaa. Kuurnan ravintoloitsija Laura Hansen kaipasi Helsinkiin kunnon grillattuja voileipiä. Siksi hän perusti Johanneksenpuiston lippakioskiin Sandwich de Kuurnan. Hänen yhtiökumppaninsa Tom Hansenin haave yakitori-kioskista toteutui Eiranpuistossa.
Toistaiseksi kioskit olivat vain parin kesän kokeilu, mutta tulevaisuus on auki. Myös muita sympaattisia lippakioskeja on ripoteltu ympäri Helsingin.
On kuitenkin voileipääkin suomalaisempi tuote, jota on syöty täällä vuosisatoja.
Vaikka Suomi jakaa monta asiaa muiden Pohjoismaiden keittiöiden kanssa, erityistä suomalaiselle ruoalle ovat idästä – Karjalasta ja Venäjältä – tulleet vaikutteet ruokaan. Hyvä esimerkki siitä ovat piirakat, kuten rönttöset, lörtsyt ja kukot.
Suomalaisille niistä tärkein on karjalanpiirakka. Piirakoiden suosio perustuu helppoon käyttöliittymään ja edullisuuteen. Karjalanpiirakat sisältävät riisipuuroa leivottuna ohueen ja reunoistaan rypytettyyn ruiskuoreen, ja niitä saa kaikkialta. Täytteenä voi käyttää myös esimerkiksi ohrapuuroa tai perunasosetta.
Erityisen hyviä ovat Konditoria Hopian piirakat, joissa maistuvat voi ja rakkaus. Pitkänsillan kupeesta Piirakkaleipomo Rädystä saa vegaanisia ja gluteenittomia karjalanpiirakoita.
Kätevä on myös suomalaisten omaksuma pitsaperjantai-konsepti. Viikin Gardeniaan avautuneen ravintola Storyn pitsa on noussut kaupungin pitsakentän parhaimmistoon.
Helsinki on hyvä omaksumaan ideoita ja kehittämään niitä edelleen. Hyvä esimerkki tästä on se, että Storyn pizzapohjaa tehdään hapanjuureen. Suomesta tämä taito ei ole koskaan täysin unohtunut, sillä suomalaiset ovat aina rakastaneet ruisleipää. Hapanleipä on osoitus itäisistä vaikutteista suomalaisessa ruokakulttuurissa. Tällä hetkellä rakkaus hapantaikinaleivontaan leviää myös maailmalla.
Kalaa markkinoilta ja marketista
Helsingin merellinen sijainti on omiaan luomaan mielikuvia kalojen kaupungista. Ja onhan se sitä.
Vuodesta 1743 pidetyt Stadin Silakkamarkkinat järjestetään vuosittain syys-lokakuun vaihteessa. Silloin Kauppatori täyttyy kalastajista veneineen. Tarjolla on yleensä silakkaa eri liemissä, saaristolaisleipää, omenamehua ja graavikaloja. Arvovaltainen raati kokoontuu paikalle valitsemaan vuoden huiput.
Kalaa saa Suomessa myös päivittäistavarakaupoista tuoreena ja suhteellisen edullisena. Kalatukut toimittavat kalaa kauppoihin päivittäin, mutta torstai on päivistä kiireisin. Tiskiltä voi löytää tutun norjalaisen lohen lisäksi kotimaisia järvikaloja: kuhaa, siikaa, haukea, silakoita ja ahvenfileitä.
Juttua varten on haastateltu ruokakulttuurin professoria Johanna Mäkelää, ravintola Kuurnan toista omistajaa Laura Hansenia, Grape Wine Barin Pilvi Auvista sekä Let Me Winen toimitusjohtajaa Toni Feriä.