Jokaisessa kaupungissa on ravintoloita, joihin sisään astuessaan tuntee historian havinan ilmassa ja nostalgian huokuvan jokaisesta yksityiskohdasta. Ravintoloita, joissa perinteet ovat kunniassa ja joissa tuntee olevansa osa pitkää jatkumoa, jota trendit eivät hetkauta. Ravintoloita, jotka ovat säilyneet lähes muuttumattomina vuosikymmeniä ja joiden ei kukaan toivoisi koskaan muuttuvankaan.
Lohikeittoa, vorschmackia, maksaa puolukkakastikeella ja perunamuussilla, pyttipannua, läskisoosia, oskarinleipää, metsästäjänleipää, skagenia ja muita perinteisiä ruokalajeja. Ja silakoita, ah, paistettuja silakoita, joiden paremmuudesta eri ravintoloissa jokaisella tuntuu olevan oma vakaa näkemyksensä. Jälkiruuaksi löytyy tietysti niin leipäjuustoa ja lakkahilloa, kuin karpaloita kinuskikastikkeella. Ja siellä missä ruoka ei ole sitä perinteisintä suomalaista, löytyy klassikosta usein vahvaa klassista ranskalaista keittotaitoa ja jopa Michelin-tähdillä palkittuja keittiömestareita. Kaikkia näitä ravintoloita yhdistää kuitenkin yksi asia; Niillä on pitkä historia ja ne ovat vuosien varrella ansainneet pysyvästi paikkansa helsinkiläisten sydämissä.
Perinteitä kunnioittavan ruuan lisäksi monen ravintolan interiööri on säilynyt ihailtavan alkuperäisenä ja Paavo Tynellin valaisimia ja vanhaa Artekia ihaillessa pääseekin samalla aikamatkalle suomalaisen designin sekä art nouveau- ja jugend-tyylisen sisustussuunnittelun ytimeen. Savoyn pieteetillä säilytetty Alvar Aallon suunnittelema palkittu kokonaisuus on jo itsessään kokemisen arvoinen, mutta myös Meiccu, Elite, Kosmos, Palace ja Brasserie Kämp henkivät erityistä arvokkuutta. Hieman krouvimpaa kortteliravintolan tunnelmaa löytää esimerkiksi Sea Horsesta, Kannaksesta, Cellasta, Konstan Möljästä ja Wellamosta.
Ravintoloiden seinät ovat ehtineet todistaa monta kertomisen arvoista tarinaa, kun niissä on vuosien varrella viettänyt hyvää elämää, syönyt (ja juonut) niin maan poliittinen ja kulttuurinen eliitti, kuin tavallinen kansa ja taivaanrannanmaalaritkin. Ei siis ihme, että melkein jokaisella helsinkiläisellä liittyy vahva tunneside ja muistoja näihin ravintoloihin, jotka ovat säilyneet isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.