Runebergintorttu on yksinkertainen ja vaatimaton leivos, jossa maistuu karvasmanteliöljy ja manteli. Taikinassa on purutuntumaa ja päällä pomadan reunustamaa vadelmahilloa. Perinteiden mukaan silinterinmuotoiseen muottiin leivotun tortun tulisi kostutettu rommilla tai arrakkipunssilla. Kuiviakin versioita on saatavilla.
Yleisen käsityksen mukaan leivonnaisen kehitti Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin vaimo Fredrika Runeberg. Toisten näkemysten mukaan leivokset kehitti porvoolainen kondiittori Lars Astenius, jolta leivokset ostettiin Runebergien kotiin. Joka tapauksessa resepti on löytynyt myös Fredrikan reseptikirjasta.
Leivosten sesonki ajoittuu helmikuun 5. päivä vietettävän Runebergin päivän tienoolle. Joistakin kahviloista torttuja saa jo tammikuun alussa, joihinkin ne ilmestyvät juuri juhlapäivän lähettyvillä. Muihin vuodenaikoihin torttuja ei juurikaan ole saatavilla, joitakin Runebergien kotikaupungin kahviloita lukuunottamatta.
Runebergintorttuihin hurahtaneet pitävät usein maistajaisia, joissa vertaillaan eri valmistajien leivoksia. Monien mielestä tortun kuuluu olla juuri perinteisen makuinen ja toiset toivottavat erilaiset uudet kokeilut tervetulleiksi. Viime vuosina on nähty muun muassa normaalia pienempään kokoon leivottuja, suupalan kokoisia torttuja ja raakakakkutekniikalla toteutettuja Rawbergejä.
Lähes jokainen kahvila myy jonkin valmistajan torttuja. Kahviloiden lisäksi torttuja löytyy melkeinpä kaikkien ruokakauppojen valikoimista.