Olen käynyt lähikaupassa takki pyjaman ylle heitettynä. Olen todistanut, kun remppamies ostaa keppanan aamiaiseksi, ja pelikone vie taas mummolta päivän ruokarahat. Vieressä pelastusarmeija jakaa leipää tarvitseville. Kun joku väsyy portaille, ohikulkija käy tsekkaamassa onko kaikki ok. Kalliossa on tilaa.
Itäisessä kantakaupungissa sijaitseva Kallio on Suomen tiheimmin rakennettu alue, ja pienasuntojen osuus on Helsingin suurimpia. Asunnoista 90 prosenttia on yksiöitä ja kaksioita - asunnon Kalliosta hankkivatkin yleensä ensiasuntoa tarvitsevat opiskelijat tai työn perässä Helsinkiin muuttaneet yksineläjät. Asukkaiden vaihtuvuus on kaupungin suurinta, keskimääräinen asumisaika on noin 3,5 vuotta ja vain 23 prosenttia asukkaista on syntyjään helsinkiläisiä.
Aiemmin työväestön asuinalueena tunnettu Kallio mielletään nykyisin erityisesti opiskelijoiden, nuorten aikuisten ja taiteilijoiden kaupunginosaksi. Kallio on noin 29 000 helsinkiläisen koti.
Alue alkoi kehittyä 1860-luvulla, jolloin Sörnäisten sataman ja Pasilan välille avattiin junarata ja muutamat tehtailijat perustivat osakeyhtiön työväen asuttamiseksi. Syntyi "puulaakivilloja”, joissa asui valtavia määriä työväkeä. Monissa asunnoissa ei ollut edes wc:tä ja koko neljän hengen perhe saattoi asua yhdessä pienessä huoneessa.
Kallion maamerkkejä ovat Lars Sonckin vuonna 1912 suunnittelema Kallion kirkko ja täyttömaalle 1890-luvulla perustettu Hakaniementorin alue kauppahalleineen. Kallion korkeimmalla kohdalla on 1920-luvulla syntynyt puistomainen Torkkelinmäen asuinalue. Alueen lukuisista puistoista etenkin Tokoinrannan puistoalue ja Karhupuisto ovat tutustumisen arvoisia.
Helsingin parhaimpiin kuuluva lähipalvelutarjonta löytyy Kalliosta. Kivijalkakauppoja, ravintoloita, baareja ja muita palveluja on lähes jokaisen talon alakerrassa. Yksi Helsingin tunnetuimmista perinteikkäistä julkisista saunoista, Kotiharju, sijoittuu Kallioon ja sen lähettyvillä voi nähdä pyyhkeisiin verhoutuneita höyryäviä ihmisiä mihin vuodenaikaan tahansa.