Amos Rex toi sirkuksen kaupunkiin
Rakennustaiteen uusin kultakausi alkoi, kun taidemuseo Amos Rex avattiin (elokuussa 2018). Kokonaistaideteokseen on alusta alkaen kuulunut jono ovella, lapsia ja kaupunkitähystäjiä aukion kukkulaa valloittamassa, sekä futuristiset R/H Studion muotoilemat työasut. Arkkitehtitoimisto JKMM on kuvaillut luomustaan urbaaniksi leikkikentäksi, eikä tokiolaisen teamLabin digitaalisen taiteen avajaisnäyttely jäänyt Amos Rexin ainoaksi temmellyskentäksi. ”Liisan ihmemaahan” pääsee näyttelyissä kurkistamaan lisätyn todellisuuden kautta, ja maan alle rakennetut näyttelytilat auttavat uppoutumaan milloin surrealistisiin, milloin muinaisiin maailmoihin. Monialaisen teamLabin tavoitteena on uudelleenmääritellä todellisuus: kutsukoon Amos Rex tulevaisuudessakin näyttämölleen museokokemuksen uudistajia.
Oodi jaetulle rakkaudelle
Kaupunkilaisten olohuoneeksi luonnehdittu vuonna 2018 valmistunut keskustakirjasto Oodi on Helsingin kenties rakastetuin uusi rakennus. Kun kipuaa ylimpään kerrokseen, voi katsoa vastapäätä siintävää Eduskuntataloa, vallan temppeliä, silmästä silmään. Katutasossa voi siemailla viiniä ja katsella elokuvia. Ja jossain ompelukoneiden, 3D-printtereiden, studioiden, kokoushuoneiden ja suorien radiolähetysten tuolla puolen siintää hyllymetreittäin kirjoja. Lähikirjastot ovat intiimejä helmiä, Oodi puolestaan kulttuurinen solmukohta matkalla junaan tai treffeille. Oodi nousi heti kansainvälisen ihailun kohteeksi. Mutta ennen kaikkea se on kaupunkilaisille keidas, jonka voi tuntea omakseen. Mutkaton ja mehevä samalla kertaa. Paikka jossa tapahtuu, ja jonka sykkeeseen on helppo solahtaa. Helsingin monimuotoisin piste?
Vallisaari, taidetta ja perhosia
Luonto, erityisesti meri ja saaristo, on se mikä tekee Helsingistä poikkeuksellisen pääkaupungin. Kaupunkimuotoiluksi riittää jo yhteysalus tai vuokravene. Mutta jos niiden rinnalla on muutama kiva kuppila ja taidenäyttely, viihtyy niemissä, notkoissa, saarelmissa ja tunneleissa päivästä toiseen. Haaveissani seuraavan Helsinki Biennaalin (2023) ”ruokalistalla” on myös taidekuratoitu yöpyminen - onhan HAM myös legendaarisen Hotel Manta of Helsingin takana. Silloin nukahtaa sai Havis Amandan syliin. Kävijälle pidempi viivähdys avaisi myös saaren luonnon, sen oman erityisen ekosysteemin. Vallisaari suorastaan huutaa intiimejä, laadukkaita, saarta hellyydellä kohtelevia kokemusyrittäjiä ja -muotoilijoita. Mitä suuntia Vallisaari sitten ottaakin, sydänten kartalla on nyt yksi helsinkiläinen saari lisää.
Wolttaan vähän kokkeja tähän
Helsingin ravintolaskene on vuosikymmenessä kokenut ennennäkemättömän muutoksen. Uusia, mietittyjä herkkukonsepteja putkahtelee kaupunkiin kuin sieniä sateella. Kokemuskateus vaanii, kun osa buukataan heti täyteen. Miljardikaupat tehnyt Wolt edustaa uutta kaupunkikulttuuria, joka on tuonut notkuvan ”kaupunkibuffetin” ja kaupungin kuumat kokit jokaiseen kotiin. Kokeista on noussut kaupunkikulttuurin näkyvimpiä persoonallisuuksia, joiden vaikutus Helsingin tunnelmaan on lämmin ja tuntuva, on tyyli sitten burgereita tai barbarescoa.
Mylly jauhaa taiteen yhteen
Kulttuuri tarvitsee myllyn, joka jauhaa toivoa. Sellainen on Sörnäisiin noussut Kuvataideakatemian uusi rakennus. Sydämessä läikähtää, että tämä sai syntyä. Myllyn myötä Taideyliopisto tuo taidelajit lähemmäs toisiaan, naapuriin Teatterikorkeakouluun pääsee kulkemaan sisäkautta. Kutkuttavaa kuvitella, kuinka yhteiselo ruokkii uudenlaisia näyttelyitä, esityksiä, keskustelutilaisuuksia ja muita yhteisteoksia. Myllyn kattoterassin näkymät vievät manhattanlaisiin tunnelmiin tavalla, jota Helsingissä ei ole koettu. Lintuperspektiivihelmi tunnussanan haltijoille.
Museokortti muotoili museoista temppeleitä
Helsingin kulttuurielämää on vuodesta 2015 alkaen muotoillut vahvasti Museokortti, joka on vapauttanut ihmisten suhteen museokokemukseen, kun maltillisella vuosimaksulla saa ”avaimen” valtaosaan (koko maan) museoista. Se yllyttää piipahteluihin, ja kokemaan sellaistakin, mikä ei jo valmiiksi ole itselle must. Museotilat voi kortit turvin ottaa yhä vahvemmin omiksi henkilökohtaisiksi kaupunkitiloikseen, joissa mietiskely tai temppelihenkinen istuskelu tuo uudenlaista iloa. Utopisti toki unelmoi kultakortista, jolla museoon voisi astella illallisseurueensa kanssa aukioloaikojen tuolla puolen, kuten taiteilija Lucian Freud Lontoon National Portrait Galleryyn aikanaan. Mutta tämä saavutettavakin versio tuo kaupunkielämään uuden tason.
mesenaatti.me muotoilee työn omaehtoisemmaksi
Eräs asia, josta vuosikymmenen saatossa on paljon keskusteltu ja kirjoitettu, on työn muotoilu. Eräs alan aktivisti on Mesenaatti, jonka kautta bändit, kirjoittajat, muotitaiteilijat, eettiset yritykset ja muut tekijät pääsevät toteuttamaan unelmiaan yleisön rahallisella tuella. Viimeisimpänä mukaan on tuotu hyväntekeväisyysjärjestöistä ja tekkialustoista tuttu mahdollisuus ryhtyä kuukausitilaajaksi. Siten lempibändinsä uusimpaan biisiin tai luonnokseen voi päästä käsiksi ennen muita. Herkullista seurata, kuinka vaikkapa Helsingin kukkiva muotiskene kenties valuttaa avantgardeaan yleisölleen uusien väylien kautta: mitä keksintöjä, sovelluksia ja kokeiluja tarkoittaisi vaikkapa Nomen Nescio kuukausitilauksena?