Tom of Helsinki

Touko Laaksonen commemorative plaque in Helsinki
Lead text
Touko Laaksonen syntyi 8.5.1920 Kaarinassa. Menestys vei maailmalle, mutta Tom Of Finlandin todellinen kotikaupunki oli aina silti Helsinki.

Suomenlinna

Ylioppilas Touko Laaksonen muutti Helsinkiin syksyllä 1939. Kaarinalaisen ”hurskaan” opettajaperheen 19-vuotias poika oli tuskin ehtinyt aloittaa opintonsa Helsingin Myynti- ja mainoskoulussa kun talvisota jo syttyi. Seuraavana keväänä Touko sai kutsun suorittamaan asevelvollisuutta. Talvisota oli päättynyt vain viikkoja aiemmin. 

Aluksi Touko oli jalkaväen viestijoukoissa, sitten aliupseerikoulussa. Jatkosota alkoi kesällä 1941 ja Touko siirrettiin ilmatorjuntaan Suomenlinnaan. Myöhemmin hän taisteli Helsingissä, mm. Pitäjänmäen Pajakukkulalla.

Laaksonen kunnostautui sodassa; hän sai johdettavakseen Helsingin ilmapuolustukseen kuuluneen ilmatorjuntatykin miehistöineen. Heidän onnistui pudottaa venäläiskone, ja Laaksoselle myönnettiin Vapaudenristin kunniamerkki, jonka marsalkka Mannerheim henkilökohtaisesti kiinnitti nuoren luutnantin rintaan.

Laaksonen ei myöhemmin itse taistelukokemuksiaan juuri muistellut. Sota-aika oli ollut kuitenkin paljon muutakin kuin vain pelkkää väkivaltaa.

Esplanade Park
Show in landscape format
Off

Esplanadin puisto

1940-luvun Suomessa homous oli rikos, ja homoseksuaalisista teoista voitiin tuomita jopa kahdeksi vuodeksi vankeuteen.

Sota vaikutti kuitenkin myönteisesti yleiseen ilmapiiriin. Pimennetyssä kaupungissa kanssaihmisiin suhtauduttiin suurpiirteisemmin. Kuoleman läheisyydessä turha moralisointi ja kyttäys jäi sivuun - jokaisella oli nyt omiakin murheita mietittävänään.

Touko on kertonut myöhemmin jopa yllättyneensä, kuinka avointa Helsingin homoelämä sota-aikana oli.

”Jostain syystä siihen aikaan Espa ja Tähtitorninmäki oli ne ykköspaikat Hesassa, siellä Espalla oli kaikki… Mä kävelin sattumalta muuten vaan pitkin Espaa, ja mä rupesin huomaamaan, että siellä oli suurinpiirtein kaikki näitä tämmösia kikattajia, ja mä tajusin että noiden täytyy olla homoja…”

Tähtitorninmäki
Show in landscape format
Off

Tähtitorninmäki

Tyyliinsä paremmin sopivia ”oikeita miehiä” Touko löysi erityisesti viereiseltä Tähtitorninmäeltä.

Tähtitorninmäen asema suosittuna öisenä kohtauspaikkana ja epämääräisen pahamaineisena ”kruisailualueena” oli vakiintunut jo vuosisadan vaihteessa. Syynä oli ollut läheinen Kaartinkasarmin alue ja sen ikävystyneet, juopottelua ja muuta hurjastelua harrastaneet sotilaat.

Kolmen vuoden ajan, syyskuusta 1944 Pariisin rauhansopimuksen solmimiseen saakka 1947 Helsingissä partioi paljon venäläisiä sotilaita.

”Tuli nää sovjetit sitte. Ne oli ilmeisesti tarkotuksella jostain Siperiasta, semmosia oikein krouveja, jotka ei osannu kieliä ollenkaan, ettei ne pystynyt kommunikoimaan suomalaisten kans. Nää sotilaat partioi kadulla kaksittain ja vahti, ettei mitään mellakoita ja häiriöitä oo. Ja hyvin nopeasti ne jostain syystä rupes kiertään tuolla Tähtitorninmäellä, joka oli siihen aikaan homojen suosima paikka.”

Sota oli ohi ja Touko oli kiinnostunut elämästä ja seksistä, ei siitä millä puolella kukakin oli sotinut. Monet öiset kohtaamiset entisten vihollisten kanssa Tähtitorninmäellä jäivät pysyvästi elämään Tom Of Finlandin piirrustuksiin.

Ravintola Palace, Eteläranta 10

Laaksonen kertoi vuonna 1990 haastattelussa, että palattuaan sodasta hän tunsi jo eläneensä elämänsä, olevansa ”vanha mies” vasta 24 vuoden ikäisenä.  Elämä kuitenkin jatkui siitä mihin se oli ennen sotaa jäänyt. Mainoskoulun ohessa Touko alkoi opiskella nyt myös toista intohimoaan: musiikkia. 

Lapsena kuorolaulua harrastanut Laaksonen oli koonnut jo sota-aikana tykistöpatterin miehistä kuoron, joka kävi jopa viihdytyskiertueilla. Yksi esiintyminen nauhoitettiin radioonkin 21.9.1942. 

Laaksonen haaveilikin ensisijaisesti urasta muusikkona, ei kuvittajana. Hän suoritti Sibelius-Akatemiassa pianonsoiton opintoja (vuosina 1945-1949), ja työskenteli koulun ohella freelancemuusikkona.  

Jälkeenpäin Touko suhtautui musiikillisiin lahjoihinsa melko kriittisesti.

”Mä kuvittelin, että musta tulee hyvä pianisti ja säveltäjä. Mä opiskelin sävellystä kans, mut ei siitä tullu mitään, mä sain tehdä töitä niin helvetisti pianon kans, enkä ikinä oppinut mitään.”

Ihan objektiivista ei kritiikki tainnut kuitenkaan olla. Sodan jälkeen Touko nimittäin työllisti itsensä vuosia hyvin menestyneenä ravintolapianistina, soittaen mm. Primulassa ja Kluuvikadun Elannossa. Pisimpään hän soitti uuden loistohotellin, Palacen elegantissa ravintolassa. Lisäksi hän toimi esimerkiksi Ruotsalaisen teatterin harjoituspianistina ja sävelsi myös omaa musiikkia. Sävellyksistä ainakin yksi, Aino Kallaksen runoon sävelletty ”Vihmalintu”, on levytetty vuonna 1949. Sen esittää ”sekakuoro Kulkuset” Edvin Laaksosen johdolla.

Mikonkatu, Helsinki
Show in landscape format
Off

Ravintola König, Mikonkatu 4

Touko tapasi elämänkumppaninsa Veli ”Nipa” Mäkisen sattumalta kesällä 1953. Laaksonen törmäsi nuoreen mieheen kadulla kotinsa lähistöllä ja pyysi tätä luokseen drinkille. Veli ei vastustellut. Seuraavat 28 vuotta Laaksonen ja Mäkinen asuivat yhdessä.

Orivedeltä Helsinkiin muuttanut Mäkinen oli lahjakas tanssija ja työskenteli mm. erilaisissa opereteissa. Varsinaisen ”leipätyöuransa” Veli teki kuitenkin tarjoilijana ja hovimestarina. Hän työskenteli mm. Hildénin kahvilassa Fredrikinkadulla, ja vuosia hovimestarina legendaarisessa ravintola Königissä, Mikonkatu 4:ssä.

Vuonna 1980 Veli jäi pitkälle sairaslomalle Königistä. Vuotta myöhemmin hän menehtyi kurkunpääsyöpään 49 vuoden iässä.

TOM OF FINLAND (Touko Laaksonen, Finnish, 1920 – 1991), Untitled, 1985, Graphite on paper
Show in landscape format
Off

Töölönkatu 42

Sotien jälkeen Laaksonen oli suorittanut loppuun myös aloittamansa mainoshoitajan tutkinnon. Kun hän 50-luvun puolivälissä alkoi kyllästyä muusikon epäsäännölliseen elantoon, tulivat tutkinto ja vuosia hiotut piirustustaidot tarpeeseen.

1958 Laaksonen haki ja sai mainospiirtäjän paikan helsinkiläisestä Liikemainonta-mainostoimistosta (myöhemmin toimiston nimi muuttui McCanniksi). Liikemainonta-Yhtiö toimi vuosia osoitteessa Töölönkatu 42, josta se muutti Mannerheimintielle, ja myöhemmin Keskuskadulle. Touko oli työssään hyvä ja yleni 15 vuoden urallaan toimiston taiteelliseksi johtajaksi. 

Vuonna 1956 Laaksonen oli lähettänyt kaikessa hiljaisuudessa eroottisia piirustuksiaan Yhdysvaltalaiseen ”muskelilehteen” Physique Pictorialiin. Keväällä 1957 Physique Pictorial julkaisi Toukon seksikkäät kuvat nimimerkillä ”Tom of Finland”. Nimimerkki noudatti lehden yleistä linjaa: Physique Pictorialista löytyi taidetta myös esimerkiksi  ”Bruce of Los Angelesilta” ja ”Spartan of Hollywoodilta”. 

Tom Of Finlandin kuvat otettiin hyvin vastaan ja uusia tilauksia seurasi. 

Vaikutteet Tomin piirustuksiin tulivat nuoruusvuosilta ja sota-ajalta. Töissä usein toistuvat sotilaspuvut eivät olleet Tom Of Finlandin maailmassa poliittinen, vaan eroottinen kannanotto. Sotilaiden lisäksi Tomin piirustukset vilisivät muitakin maskuliinisia arkkityyppejä: tukkijätkiä, poliiseja, merimiehiä ja prätkäjätkiä. Touko valitsi aiheensa sen mukaan mikä häntä kiihotti, mutta loi samanaikaisesti uutta radikaalia kuvaa homoseksuaaleista. Tom Of Finlandin piirrustuksissa homoja ei kuvattu ajalle tyypillisesti traagisina tai onnettomina hylkiöinä. ”Tomin miehet” olivat voimakkaita, terveitä, onnellisia ja optimistisia. Ihannekuvia jotka syntyivät kaikkea muuta kuin ihanteellisessa yhteiskunnassa.

Tehtaankatu 7, Helsinki
Show in landscape format
Off

Tehtaankatu 7 (Toukon ja Nipan Koti vuosina 1969-1984)

Touko ja Veli asuivat vuosien varrella useissa eri osoitteissa ympäri Helsinkiä. He vuokrasivat koteja mm. Punavuoren Uudenmaankadulta, Munkkivuoren Ulvilantieltä ja Kampin Lönnrotinkadulta. Vuonna 1969 pariskunta muutti Ullanlinnaan, hulppeaan 92-neliöiseen asuntoon osoitteessa Tehtaankatu 7 D-rappu, asunto 92. 

Seuraavana vuonna Touko irtisanoutui McCannilta. Toimiminen art directorina isossa mainostoimistossa oli ”hirveää paperisotaa”, ja Touko oli kyllästynyt piirtämään pornokuviaan vain öisin. 

70-luvulla Tom Of Finlandin tuotanto siirtyi ruotsalaiskustantaja Revolt Pressin levitykseen. Uusi kustantaja toi töille laajemman levikin ja järjesti myös ensimmäisen Tom of Finlandin -näyttelyn vuonna 1973, seksikaupan takahuoneessa Hampurin Sankt Paulin alueella.

Kauan haaveilemansa ensimmäisen Amerikan matkan Touko teki vuonna 1978. Häntä oli pyydetty piirtämään kokonainen Tom Of Finland -kalenteri, ja saapumaan paikalle sen julkistustilaisuuteen. Aurinkoisessa Los Angelesissa Toukon otti vastaan ihailija ja tuleva työtoveri Durk Dehner. Miehet ystävystyivät nopeasti, ja jo seuraavana vuonna Laaksonen ja Dehner perustivat Tom of Finland Companyn hoitamaan koko ajan kasvavaa kaupallista toimintaa. 

Tom Of Finlandin maine levisi 70-luvun lopussa ja 80-luvulla dramaattisesti. Salaa piirrettyjen kuvien vaikutus oli yhtäkkiä nähtävissä kaikkialla: päivän pop-tähtien kuten Village Peoplen, Frankie Goes To Hollywoodin ja Freddie Mercuryn musiikkivideoilla, Jean-Paul Gaultierin ja Thierry Muglerin kaltaisten muodin huippujen näytöksissä, ja elokuvissa kuten ”Yön kuningas”. Myös taidemaailman supertähdet Andy Warhol ja Robert Mapplethorpe osoittautuivat faneiksi - Warhol osallistui Tomin ensimmäiseen näyttelyyn Yhdysvalloissa ja Mapplethorpe jopa vieraili Laaksosen luona Suomessa. 

Seuraavina vuosina Tom Of Finland piti toistuvasti näyttelyitä ympäri Euroopan ja Yhdysvaltain vastakulttuuriareenoita. Vuonna 1984 Laaksonen ja Dehner perustivat Tom of Finland -säätiön, joka keskittyi keräämään, tallentamaan ja esittelemään homoeroottista taidetta. 

Taidemuseodebyyttinsä Tom Of Finland teki New Yorkin New Museumin ryhmänäyttelyssä vuonna 1989. 

Nykyään Tom Of Finlandin teoksia on useiden merkittävien museoiden kokoelmissa, esimerkiksi New Yorkin Modernin taideen museo MoMA:ssa, Los Angeles County museo LACMA:ssa, Chicago Art Institutessa, sekä Helsingin Kiasmassa.

Fredrikinkatu 43, Helsinki
Show in landscape format
Off

Fredrikinkatu 43 (Tomin koti vuosina 1986-91)

Nipan kuoleman jälkeen Tom vietti yhä enemmän aikaa Yhdysvalloissa. Los Angelesin aurinko, miehet, ja kaupungin hyväksyvä, Tomin työtä juhliva ilmapiiri antoivat uutta puhtia vanhenevan taiteilijan elämään. Kesäksi hän kuitenkin palasi aina Suomeen.

Vuonna 1986 Tom muutti jälleen Kamppiin, tilavaan asuntoon jugend-talossa Lönnrotinkadun ja Fredrikinkadun kulmassa. Ammatillisesti hän oli uransa huipulla.

80-luvun puolivälissä Tomin terveys alkoi kuitenkin heiketä. Ikänsä tupakkaa polttaneelle taiteilijalle diagnosoitiin keuhkoahtaumatauti. Tauti vaikutti monella tapaa Laaksosen elämään. Vuoden 1988 jälkeen hän joutui sanomaan hyvästit rakkaille Amerikan matkoilleen. 

Lääkitys aiheutti kätten tärinää ja vaikeutti piirtämistä. Silti Laaksonen jatkoi kuvien tekemistä anteeksiantavimmilla hiili- ja pastelliliiduilla melkein kuolemaansa asti.

Viimeisinä vuosinaan Tom avautui enemmän medialle, myös Suomessa. Hän antoi esimerkiksi pitkän haastattelun ja tukensa elokuvantekijä Ilppo Pohjolalle tämän kuvatessa Tom Of Finland -aiheista dokumenttiaan. ”Daddy and the Muscle Academy” sai ensi-iltansa Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla Helsingissä 18. lokakuuta 1991.

Hietaniemi Cemetary
Show in landscape format
Off

Hietaniemen hautausmaa 

Touko Laaksonen kuoli vain kolme viikkoa dokumenttielokuvan ensi-illan jälkeen 7.11.1991 Laakson sairaalassa Helsingissä.

Tom Of Finlandin tuhka on siroteltu muistolehtoon Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.

Ratakatu, Helsinki
Show in landscape format
Off

Ratakatu 1 

MSC Finland perustettiin vuonna 1976 ensimmäisenä suomalaisena fetissijärjestönä, nahasta, kumista, uniformuista ja sporttivarusteista kiinnostuneille miehille. 

Vuonna 1977 klubiin liittynyt Tom oli MSC:n kunniajäsen. Hän vieraili klubilla silloin tällöin, esimerkiksi sen ensimmäisissä tilaisuuksissa Sörnäisissä, ja kerhotapaamisissa ravintola Kultakauhassa Ratakadulla. Vuonna 1990 hänet korotettiin klubin kunniapuheenjohtajaksi. 

Kerholle Tomin merkitystä taiteilijana tai liittolaisena ei voi aliarvioida. Klubin jäsenet olivat ylpeästi ”Tomin miehiä” ja Touko itse oli yksi heistä.

Kun Touko Laaksonen kuoli marraskuussa 1991 kunnioitti MSC Finland edesmenneen jäsenensä muistoa muuttamalla klubin nimen virallisesti muotoon ”MSC Finland - Tom's Club”.

Touko Laaksonen commemorative plaque in Helsinki
Show in landscape format
Off

Tom of Finland -muistolaatta

Elokuussa 2020 Helsingissä paljastettiin Tom of Finland -muistolaatta. Taiteilijan syntymän satavuotisjuhlavuoden kunniaksi luotu laatta kiinnitettiin Laaksosen pitkäaikaisen kotitalon Tehtaankatu 7:n seinään. Hanke toteutettiin MSC Finland – Tom’s Club ry:n, LMC Tallinn ja Tom of Finland Foundationin yhteistyönä. Laatan suunnitteli Matu Kormano.

Tom of Finland
Show in landscape format
Off

Artikkelin lähteinä on käytetty muun muassa Touko Laaksosen haastattelua MSC Finlandin jäsenlehdessä Prätkäpostissa, 3/1990, Ranneliike.netin artikkeleita ”Tom of Finlandin öinen kävelyreitti” ja ”Syysretki Tom of Finlandin sota-ajan palveluspaikalle” sekä muuta kirjallisuutta.

Simple liftup
Show image on the left
Off
Show created/updated
On
Show in search dropdown
Off
Teaser text
Touko Laaksonen syntyi 8.5.1920 Kaarinassa. Menestys vei maailmalle, mutta Tom Of Finlandin todellinen kotikaupunki oli aina silti Helsinki.