Helsingin kaupungintalo ja kollaasien villi kerroksellisuus

Anitra Lucander seurueineen kaupungintalon katolla
Lead text
Anitra Lucanderin värit osana Aarno Ruusuvuoren arkkitehtuuria Helsingin kaupungintalossa ansaitsevat oman tekstinsä. Ne ilmentävät modernismille leimallista tasa-arvon ja demokraattisuuden periaatetta. Harvassa paikassa sitä paitsi vahtimestarin koppia voi kutsua kollaasiksi.

1960-luvun lopulla otetussa valokuvassa taiteilija Anitra Lucander seisoo työryhmän kanssa Leijona-korttelin katolla. Lucanderin popliinitakkinen hahmo seisoo juuri Tuomiokirkon edessä päättäväisessä asennossa kädet lanteilla.

Samanlaisena kuvittelen hänet myös seisomassa tuulisella Tähtitorninmäellä, katsoen Pohjoisrantaa alas kaupungintalolle sen väritystä pohtien. Vaaleansininen sen tulisi olla, juuri sen sävyinen kun se on nyt. Ei keltainen, mitä se oli kaupunginarkkitehti Carl Ludwig Engelin aikana, ei vaaleanpunainen, jollaiseksi se maalattiin Seurahuoneen tanssienpyörteisenä aikana. Vaaleansininen. Se on väri, joka yhdistää Helsingin kasvot merelle päin talvella ja kesällä. Välimaasto talvisen harmaan ja kesän kirkkaansinisen väliltä.

Helsingin kaupungintalon uudisrakennuksesta käytiin pitkään taistelua kaupungissa – myrskyisää keskustelua herätti arkkitehtuurikilpailu ja sen voittajaehdotus, joka olisi raivannut tieltään vanhan Seurahuoneen. Lopulta rakastettu rakennus päätettiin pitää, ja sen fasaadi sai antaa ilmeen kortteleihin rakentuville uudisosille.

Rakennuksen väritys oli kokenut muutoksia aiempinakiin vaiheina. Ehkä siksi, että se seisoo niin keskeisellä paikalla Helsingissä – lähestyttäessä käytännössä mistä suunnasta tahansa maalta, tai mereltä. Ennen 1833 avajaisia silloisen Seurahuoneen värityksestä oli käyty vilkasta keskustelua: Engelin ehdotuksen, vaalean keltaisen, lisäksi rakennustyön johtokunta oli keskustellut vaaleanvihreästä tai kellertävän vihreästä. Oli pöytäkirjaan kirjattu harmaakin. Mutta vaaleansininen, se tuntuu oikealta. Sen tietää siitä, että väri tuntuu aina olleen siinä, niin täydellisesti se istuu maisemaan ja Helsingin alati muuttuvaan valoon, rannikkoa piiskaavaan ja harvoin hellivään säähän. 

Helsingin kaupungintalo sisältä ja ulkoa
Show in landscape format
Off

Värien mestari avuksi kaupungintalon muutostöihin

Kun Aarno Ruusuvuoren toimisto teki perinteikkään rakennuksen ensimmäiset muutostyöt 1965–70, hän tilasi värisuunnitelman luottamaltaan värien mestarilta, Anitra Lucanderilta. Lucander tunnettiin varmasta väriaististaan, ja hänen taiteellinen ilmaisutapansa sopi hyvin arkkitehtuurin visualisoimiseen.

Vapaassa taidekoulussa oppinsa saanut Lucander oli vuoden 1955 Galerie Artekin läpimurtonäyttelynsä jälkeen noussut suomalaisen avantgarden kärkeen. Hänen tyylillinen polkunsa kulki jyrkästä konkretismista kohti vapaampaa lyyris-koloristista abstraktia suuntaa. Hän käytti runsaasti kollaasitekniikkaa, ja teki myös suuria kangasapplikaatioita, joissa villi geometrinen sommittelu asettuu pehmeään materiaaliin. Lucanderin ilmaisussa abstraktin ja esittävän välinen linja on häilyvä, mutta värit ovat kaiken ydin ja koossapitävä voima.

Aarno Ruusuvuoren ja Anitra Lucanderin ystävyys ja yhteistyö alkoi taiteilijoiden ja arkkitehtien yhteisestä Groupe Espace -ryhmästä 1950-luvun lopulta ja tuotti hienoja yhteisiä projekteja 1960-luvulla. Lucanderin kaupungintalon värisuunnitelmaan sisältyivät ulkovärit, kalustevärit ja sisävärit. Tämän kädenjäljen kautta värit muodostivat tilallisia kollaaseja, ne piirsivät muotoja ja vahvistivat tilojen perspektiivejä. Kaupungintalolla on useita kulmia, joita etsiessään voi silmillään pelkistää tilan värikkääksi kollaasiksi. Pitkä näkymä käytävään ei ole vain käytävä, se on tilallinen koloristis-abstrakti taideteos. 

Lucanderin alkuperäinen väriluonnoskollaasi. // Ruusuvuoren ajatonta arkkitehtuuria.
Show in landscape format
Off

Yli 30 värin suunnitelma yhdistää saumattomasti empiren ja 1960-luvun

Tiedämme Lucanderin leikekirjoista, että hän suunnitteli väritystä Ruusuvuoren uudisosaan inspiroituen vanhasta, kävellen lähiseuduilla ja korttelin vanhoissa osissa, ottaen valokuvia ja muodostaen niistä itselleen väri-inspiraatioaineistoa. Värisuunnitelman hän toteutti itselleen ominaiseen tapaan: Kollaasina, jossa elementit on lennokkaasti muokattu geometriseen muotoonsa. Taideteoksena, jossa graafisista muodoista muotoutuu tiivis tunnelma.

Suunnitelmassa empire ja 60-luku liittyvät yhteen saumattomasti kirkkaiden värien paletissa, jossa murrettu siniharmaa on poikkeus, ja oranssinkeltaiset sävyt ovat voitolla. Yli kolmenkymmenen värin suunnitelma on erittäin taitavasti nyansoitu ja yksityiskohtainen: Oman värinsä saivat niin kokolattiamatot, vessojen kaakelit, laminoidut sisäpinnat, kalusteet kuin narikan numerolaputkin. 

Anitra Lucanderin suunnitelmassa on paljon kirkkaita värejä, jotka mielikuvallisesti rikkovat ajatusta Engelin keskustan ja leijonakorttelin pastellisesta harmoniasta. Pääväreistä on monta niin ikään kirkasta toisintoa. Lucanderin tiedetään saaneen taiteeseen ja värisuunnitteluun vaikutteita matkoistaan Pariisiin 1950-luvulla. Myöhemmin kaukaisetkin matkat olivat keskeisin väri-inspiraation lähde.

Lead text
Varje ort har sin alldeles speciella färgskala. Det beror på luften och på byggnadsmaterialiet. Från Aten minns jag ockra, däremot är Istanbul gråblått. Också Paris går i gråblått.
Helsingin kaupungintalon värimaailmaa
Show in landscape format
Off

Alkuperäisen Seurahuoneen sisustuksesta emme tiedä paljon. Värikartasta on tiedossa ruokasalin oranssi sävy, biljardihuoneen keltainen. Eteisen vaaleanpunainen ja eräänkin salongin violetti. Myös viereisessä Bockin talossa kirkkaat värit hallitsevat sisätilojen rytmiä. Osa näistä hävitettyjen tai uudelleenväritettyjen tilojen sävyistä on löydettävissä Lucanderin suunnitelmasta.  Modernismin ihanne raivasi tieltään ajan hengen mukaisesti monia tiloja ja rakennuksiakin, mutta alkuperäinen empiresali säilyi. Sen oranssin ja vihreän sävyt yhdistävät tilan uudistettuihin ja täysin toisenlaista muotokieltä puhuviin käytäviin. 

Lucanderin leikekirjaansa liimaamassa artikkelissa (lähde tuntematon) todetaan: “On vaarallista, jos värejä käytetään liikaa, toteaa taiteilija Lucander. – Ihmiset kyllästyvät, ja seurauksena on, ettei vähään aikaan värejä taas käytetä lainkaan. Varsinkin väärä värien valinta saa kyllästymään. Helsingissä on eräin osin liioiteltu värien käytössä.” 

Vaikka suurin osa valituista väreistä on kaikkea muuta kuin vaatimattomia, on niiden sommittelu tilallisesti harkittua ja hillittyäkin. Kirkkaat sävyt esiintyvät monessa kohtaa ryppäinä, laajojen valkoisten pintojen väleissä. Joskus ne huomaa vaan valon heijastaessa väriä vastakkaiseen seinään.

Kaupungintalolla kiertäessä Lucanderin tilalliset värikollaasit piirtyvät esille kuin vaivihkaa, eri kulmista kurkkien ja kulmaa vaihtaen. Heleän vihreä sävy oikeassa seinässä, vaalean turkoosi sävy seuraavan huoneen kulman takana. Ne ovat pari. Tai vahtimestarin kopin briljantit väriyhdistelmät, joihin strukturoidut lasit tuovat eloa ja syvyyttä. Portaita alas mennessä piirtyy eteen sinisen skaala, kuin vaivihkaa, mutta vahvasti. Lähes anarkistiselta tuntuvat kirkkaat värit istuntosalissa – mikä voisikaan kuvata pohjoismaista demokratiaamme paremmin kuin se, että kaupunginjohtajan pöytä on samanlaista kirkkaan vihreää laminaattia, kuin minkä tahansa 1970-lukuisen päiväkodin lasten pöytä. 

Kaupungintalon katolla
Show in landscape format
Off

Värien avulla voi matkustaa toisiin paikkoihin

Miksi on tärkeää puhua Anitra Lucanderista, kun puhutaan Ruusuvuoren kaupungintalosta, joka kätkeytyy Engelin piirtämän kuoren taakse? Koska Ruusuvuoren modernismia leimasi voimakas tasa-arvon ja demokraattisuuden periaate. Koska Ruusuvuori ja Lucander tekivät yhteistyötä, ja Lucander oli vahvasti kaupungintalon suunnittelussa mukana.

Lucanderia ei kuitenkaan edes mainita joissain kaupungintalon historiikeissa. Jos mainitaan, mainita on lause, ei kokonainen artikkeli. Miksi? Koska värisuunnittelu koetaan epäkiinnostavaksi? Tai koska Lucander oli nainen? Tai koska työryhmä ei ole yhtä tärkeä kun mestari siinä kaanonissa, jollaiseksi historiaa on usein kirjoitettu? 

Lucanderin väriskaala, ajattelu suunnittelun takana ja kollaasien villi kerroksellisuus on ajankohtaista juuri nyt. Se tarjoaa meille metodin nähdä enemmän ympäristöstä, jossa elämme. Se myös hienosti kiteyttää, että asiat eivät ole valmiita tai lopullisia, vaan hetki jota elämme, on kerrostumia ja tuokiokuvia entisestä ajasta. Värit ovat loputon inspiraatio, koska ne muuttuvat ja elävät valon mukana.

Kiertämällä lähikortteleitamme ja ottaen kuvia yksityiskohdista – kuten Lucander teki – voimme löytää tunnelmia ja matkustaa niiden avulla toisiin paikkoihin. Lucanderin kollaasien vimma ja kerroksellisuus näyttää myös kaupunkimme moniulotteisuuden, monet kansainväliset virikkeet ja ihmiset, jotka tämän kaupungin ovat luoneet. Värit ovat universaaleja, niiden luovat kokemukset yksilöllisiä.

Lue lisää kaupungintalon juhlavuodesta

Lähteet: Laura Kolbe, Pekka Puhakka: Helsingin kaupungintalo. Historiaa ja herkkuja. Otava, 2008. Kaupungin Leijona-sydän. Helsingin kaupunginmuseo, 1998. Anitra Lucander: Värin runoilija. Emma, 2011.

Show image on the left
Off
Show created/updated
On
Show in search dropdown
Off
Teaser text
Anitra Lucanderin värit osana Aarno Ruusuvuoren arkkitehtuuria Helsingin kaupungintalossa ansaitsevat oman tekstinsä. Ne ilmentävät modernismille leimallista tasa-arvon ja demokraattisuuden periaatetta. Harvassa paikassa sitä paitsi vahtimestarin koppia voi kutsua kollaasiksi.