Vanhakirkko
Vanhassa kirkkopuistossa sijaitsee C. L. Engelin suunnittelema empiretyylinen valkoinen puukirkko. Väliaikaiseksi rakennettu kirkko valmistui jouluksi 1826, ja se on Helsingin vanhin yhä olemassa oleva kirkko.
Kirkon saarnastuoli vuodelta 1726 on peräisin Senaatintorilla sijainneesta Ulrika Eleonoran kirkosta. Alttaritaulu on hovimaalari Robert Wilhelm Ekmanin tekemä. Vanhassa kirkossa vihittiin vielä 1860-luvulla valtakunnan huomattavimmat morsiusparit ja se on edelleen yksi Helsingin suosituimmista vihkikirkoista.
Kirkkoa ympäröi puisto, joka oli hautausmaa jo ennen kirkon rakentamista. Puisto kulkee paikallisten suussa nimellä Ruttopuisto, joka viittaa 1700-luvun alussa hautausmaalle haudattuihin epidemian uhreihin. Puistossa on yhä yli 40 vanhojen helsinkiläissukujen hautamuistomerkkiä. Nykyisin puisto on ahkerassa kävely-, leikki- ja piknik-käytössä.
Suomenlinnan kirkko
Suomenlinna on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja keskeinen osa merellistä Helsinkiä, joka on luokiteltu yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Suomenlinnan kirkko on merkittävä osa tätä Helsingin eteläistä horisonttia.
Suomenlinnan eli tuolloin Viaporin venäläiselle varuskunnalle rakennettu kirkko valmistui vuonna 1854 arkkitehti Konstantin Tonin suunnitelmen mukaan. Suomen itsenäistyttyä kirkko muutettiin evankelis-luterilaiseksi varuskuntakirkoksi. Suomalaisen ajan alussa Helsingin eteläistä horisonttia hallitsevan rakennuksen ulkonäköä muutettiin ja siitä tehtiin kustavilaistyylinen evankelisluterilainen kirkko. Muutostöissä pääkupolin sipuli poistettiin, torni rakennettiin ulkoa nelikulmaiseksi ja pikkukupolien kannat jätettiin vesikaton alle. Seinät rapattiin sileiksi. Suurimmat muutokset tehtiin vuosina 1927-1929 arkkitehti Einar Sjöströmin suunnitelmien mukaisesti.
Kirkon tornissa toimii yhä sekä lento- että laivaliikennettä palveleva majakka. Majakkalyhdyn vilkuttaa neljää peräkkäistä lyhyttä väläystä eli Morse-aakkosten H-kirjainta Helsingin merkiksi.
Tuomiokirkko
Helsingin symboliksi muodostunut, korkealle kohoava Helsingin tuomiokirkko on Turun tuomiokirkon ohella Suomen kansallispyhäkkö, joka yhä edelleen yhdistyy valtiovallan ja yliopiston juhlajumalanpalveluksiin. C. L. Engelin suunnittelma kivikirkko valmistui vuonna 1839.
Helsingin tuomiokirkko edustaa uusklassista tyyliä ja on pohjapiirrokseltaan tasavartisen kreikkalaisen ristin muotoinen. Sen keskuksesta kohoaa 62 metrin korkeuteen pyöreä torni sivutorneineen ja päätykolmioiden kulmiin on sijoitettu 12 sinkistä valettua apostoliveistosta. Tuomiokirkon valkea kirkkosali on hyvin pelkistetty. Alttaritaulun on maalannut pietarilainen taidemaalari Timofej Adrejevits Neff.
Tuomiokirkossa pidetään valtiovallan ja yliopiston juhlajumalanpalvelukset. Senaatintori on tärkeä tapahtumapaikka, jossa kirkkoterassin suuret portaat ovat joukkotapahtumien näyttämönä ja katsomona. Tuomiokirkko ja Senaatintori ovat Helsingin tunnetuimpia nähtävyyksiä.
Uspenskin katedraali
Mereltä Helsinkiin saavuttaessa kaupunkikuvaa hallitsevat valkoinen luterilainen Helsingin tuomiokirkko ja Länsi-Euroopan suurin ortodoksinen, punatiilinen Uspenskin katedraali kolminetoista kullattuine kupoleineen. Kirkon on suunnitellut Aleksei Gornostajev.
Katajanokan kaupunginosan kalliolle vuonna 1868 valmistunut kirkko on saanut piirteitä vanhoista venäläisistä puukirkoista ja myöhemmistä Bysantin ja Venäjän keskiaikaisista kirkoista. Sisätila on avara, ja kattoa tukee neljä suurta, yhdestä graniittilohkareesta veistettyä pilaria. Kupolin sisäkattoa koristaa maalattu tähtitaivas. Kirkon lähes kaikki sisäpinnat, kattoholvaukset ja kupolin kaulaosuus on koristeltu bysanttilaisin ornamentein ja pyhäinkuvin. Kirkon etuosassa sijaitsee ikonostaasi, jonka takana on alttari.
Kirkossa ei ole penkkejä, mutta salin reunoille on asetettu muutamia istuimia.
Johanneksenkirkko
Ullanlinnan kaupunginosaan sijoittuva kaksitorninen tiilikirkko on erottamaton osa Korkeavuorenkadun mannermaishenkistä kaupunkikuvaa. Ruotsalaisen arkkitehti Adolf Emil Melanderin suunnitelman mukaan rakennettu kirkko toteutettiin vuosina 1888-1891.
Johanneksenkirkko on uusgotiikan loppuvaiheen pääesimerkki Suomessa. Sen korkeimmat osat ovat 74 metriä korkeat koillispäädyn tornit. Arkkitehti Melander suunnitteli itse kirkon penkit, saarnatuolin, alttarilaitteen ja kastepöydän. Kirkon sisätilat ovat hyvin koristeelliset lasimaalauksineen, kaari-ikkunoineen, virsitauluineen ja kattokruunuinen. Alttaritaulun on maalannut Eero Järnefelt vuonna 1932.
Kirkkoa ympäröi Johanneksenpuisto, jossa on nurmialueita, leikkipuisto sekä hiekkakenttä, joka jäädytetään talvisin.
Kallion kirkko
Kallion maisemaa hallitsee mäen päällä sijaitseva harmaagraniittinen, arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema, vuosina 1908-1912 rakennettu kirkko. Se edustaa kansallisromanttista tyyliä, johon on yhdistetty art nouveau -vaikutteita.
Pohjakaavaltaan rakennus on latinalaisen ristin muotoinen ja sitä ympäröi puistomainen alue portaineen ja terassointeineen. Helsingin maamerkkeihin lukeutuva rakennus on 65 metriä korkea ja ristin huippuun on 94 metriä merenpinnasta. Tornissa on seitsemän kirkonkelloa, joita varten Jean Sibelius teki vuonna 1911 koraalisävelmän. Sävelmä soitetaan edelleen päivittäin neljällä kellolla klo 12 ja 18.
Alttarilla on kuvanveistäjä Hannes Autereen hongasta veistämä krusifiksi ja sen alla reliefi. Paavo Tynellin kookkaat messinkivalaisimet ovat vuodelta 1932.
Karunan kirkko
Karunan kirkko on Varsinais-Suomessa sijainneeseen Karunan kuntaan vuonna 1685 valmistunut puukirkko, joka siirrettiin vuonna 1912 Helsingin Seurasaareen. Nykyään se on ulkomuseon vanhin ja kenties myös tunnetuin rakennus.
Kirkon rakennutti Karunan kartanon omistaja Arvid Horn af Åminne. Alunperin kirkossa oli aumakatto ja tasainen laipio, mutta vuosina vuosina 1773–1774 katto muutettiin jyrkäksi harjakatoksi ja kirkkosaliin rakennettiin puinen tynnyriholvi. Samalla ikkunat vaihdettiin aiempaa suuremmiksi kaari-ikkunoiksi. Nykyisen muotonsa kirkko sai 1780-luvulla, jolloin kirkon päätyyn rakennettiin eteinen.
Kirkko on käytössä vain kesäisin, jolloin siellä pidetään jumalanpalveluksia ja konsertteja, ja sitä käytetään myös vihkikirkkona.
Töölön kirkko
Topeliuspuiston eteläpäässä jyrkällä kalliotontilla sijaitseva Töölön kirkko on puhdaslinjainen esimerkki pohjoismaisesta 1920-luvun klassismista. Arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelema kivikirkko valmistui vuonna 1930.
Helsingin värikkäimmäksi kirkoksikin kutsutun Töölön kirkon useat maalaukset ovat taidemaalari Paavo Leinosen käsialaa. Alttaritauluna on taiteilija Henry Erikssonin öljyvärimaalaus. Kirkon ulkoinen koristelu keskittyy puistonpuoleiseen päätyyn. Sen pääsisäänkäyntiä korostaa kuvanveistäjä Gunnar Finnen betonireliefi.
Arkkitehti Ekelund oli tunnettu Italia-harrastuksestaan, jolla on ollut ainutlaatuinen vaikutus myös Töölön kirkkoon. Ulkoasun pääväri on sienna, jota alun perin sain Toscanassa sijaitsevan Sienan savesta. Sisäpuolen värinä on Napolin Pozzuolin maaperästä saatava punainen.
Mikael Agricolan kirkko
Punavuoren kaupunginosassa sijaitsevan punatiilestä muuratun kirkon torni on kiinteä osa Helsingin siluettia. Arkkitehti Lars Sonckin suunnittelma kirkko rakennettiin vuosina 1933-1935 ja se on tyyliltään lähinnä funktionalismia.
Kirkon torni kohoaa 103 metriin merenpinnasta ja tarpeen vaatiessa sen 30-metrisen piikin voi laskea alas. Kirkon sisällä on taidokkaita koristetaiteilija Bruno Tikkasen maalauksia. Tikkanen on myös tehnyt alttaritauluna olevan alttarikaapin. Kirkosta löytyy muun muassa arkkitehti Arvo Muroman piirustusten mukaan toteutetut kookkaat messinkikruunut sekä Dora Jungin suunnittelemia tekstiilejä.
Kirkkoon kuuluu myös suljettu sisäpiha, joka on hyvä rauhoittumispaikka ulkosalla.
Temppeliaukion kirkko
Kallioon louhittu Temppeliaukion kirkko on Etu-Töölön tunnistettava maamerkki. Arkkitehtien Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema kirkko rakennettiin vuosina 1968-1969 ja se on nykyään yksi Helsingin suosituimmista arkkitehtuurinähtävyyksistä.
Kirkon rakentamisen perusajatuksena on ollut Temppeliaukion avoimen, kallioisen luonteen säilyttäminen. Kirkkosalin pohjamuoto on pyöreä ja sen sisäseinät ovat peruskalliota tai louhosmuuria. Tilaa kattaa kallioon tuettu kupoli. Kirkon huoliteltu sisustus on sovitettu tilassa vallitsevaan ainutkertaiseen valon ja peruskalliosta paikoin valuvan veden täydentämään tunnelmaan.
Kirkkoa ympäröivä kallio on suosittu kävely-, maisema- ja piknikkohde niin helsinkiläisten kuin matkailijoiden keskuudessa.
Vieraile myös Kampin kappelissa
Kampin kappeli on suomalaisesta puusta rakennettu hiljentymispaikka Narinkkatorilla. Se tarjoaa rauhoittumisen ja hiljentymisen mahdollisuuden keskellä erästä Suomen vilkkaimmista kaupallisista ympäristöistä.
Ympäristöstään voimakkaasti poikkeavan Kappelin puurunko on tehty muotoon työstetystä liimapuukehästä ja vaakasuuntainen julkisivuverhous taivutetuista kuusirimoista. Maljamainen kappelisali on verhoiltu tervalepällä. Kattoikkunat antavat ylävaloa ja valaistuksen tunnelma säilyy pimenänä aikana valaisimien avulla. Vuonna 2012 valmistuneen kappelin on suunnitellut arkkitehtitoimisto K2S Oy:n arkkitehti Mikko Summanen.
Kappeli toivottaa kaikki tervetulleiksi uskonnosta, elämänkatsomuksesta tai taustasta riippumatta. Ei säännöllisiä kirkollisia toimituksia.
Lähteenä käytetty muun muassa Museoviraston ylläpitämää Kulttuuriympäristön palveluikkuna -verkkopalvelua.