Visuaalisena suunnittelijana värien sävyt, yhdistelmät ja valon vaikutus väreihin ovat minulle kiehtova ja alati muuttuva inspiraation lähde. Helsingin olen nähnyt jonkinlaisena Euroopan värittömänä outolintuna, haaleana ja vaatimattomana maalaisserkkuna. Se on ollut minulle funktionaalinen tukikohta, josta käsin voi haaveilla Keski-Euroopan inspiroivasta esteettisestä runsaudesta.
Kunnes kävelin erään tanskalaisen muotoilijan kanssa Bulevardia. Hän totesi innostuneesti: "Helsinki's colour is peachy pale yellow." Todellako, totesin, ja mietin omaa harmaan väritöntä Helsinkiäni.
Tämän jälkeen aloin muodostaa kulkiessani Helsingistä värikirjastoa. Kollega oli oikeassa. Tämä kaupungin sävyistä rakentuu täydellisen runsas pastellien sävypaletti. Sen särmä ja karunkaunis estetiikka syntyy uusklassismin muovaamista sävyistä, joita tukee usein niin tasaisen harmaa taivas. Monet Helsingin kaduista muodostavat pitkittäin katsottuna pastellisen väriskaalan. Oma suosikkini on kumpuileva Meritullinkatu ja tunnelmallinen Vuorimiehenkatu. Se muodostaa hempeän sävykkäiden valkoisten, vaaleiden keltaisten ja juuri niiden puuteristen persikkasävyjen paletin.
Onko Helsinki niin pastellinen, koska sen rakentaminen aloitettiin uusklassismin periaattein pääkaupungiksi, ja sen värit määrittyivät Senaatintorin kortteleiden perusteella? Vai onko se vaalean tasainen, koska siinä ei näy historiallisia, eri maailman kolkista tulleita, kuten vaikka Itämeren toisella laidalla olevassa entisessä kotikaupungissani Hampurissa?
Onko Helsinki pehmeän pastellinen siksi, että suuren osan vuodesta elämme hämärässä, vaaleassa valossa? Harmaan taivaan ja ruskeiden, hetkellisesti valkoisten katujen välissä? Tuntuisivatko kirkkaat seinät suttuisena maaliskuun päivänä kuin loukkaukselta tässä hillittyyden tyyssijassa? Tämä pohjoinen ulottuvuus ja sen luomat olot muovaavat käsitystämme estetiikasta.
Helsingin värit elävät valon ja vuodenajan mukaan, kuten täällä asuvat ihmiset. Kun kävelee varhain lokakuisena aamuna Senaatintorin poikki Kauppatorin rantaan, näkee Helsingin, jota rakastan. Pehmeät vaaleansiniset, kellertävät ja persikkaisen keltaiset talot sulautuvat osaksi maisemaa mereltä ilmaan nousevan höyryn pehmentäminä. Kun seisoo sumussa, eikä näe edes Suomenlinnaan asti, korostuu tunne pohjoisuudesta. Voi kuvitella, että sadan metrin päästä tipahtaisi maailman laidalta alas.
Kun kävelee toukokuussa Snellmanninkatua pitkin, nuo samat vaalean pastelliset talot loistavat kirkkaina ja ryhdikkäinä. Ne piirtyvät syaaninsinistä kesätaivasta vasten loistaen. Syreenit tuoksuvat, kun ohittaa Säätytalon, jonka fasadin koristeaihiosta löytyy Helsingin kaunein laventelinsinisen sävy.
Tarpoessaan lumen peittämässä valkoisuudessa, huomaa jyhkeiden graniittikivijalkojen pienet kimaltelevat kiteet. Tässä maassa, jossa kullasta on säästelty ja marmori maalattu seiniin, on kauneus usein pientä, mutta luonnollisen viehättävää.
Valo ja värit voi ajatella ympäristövastuullisina elämyksinä. Nähdäkseen ja kokeakseen uutta, riittää, että katsoo toisin silmin ympärilleen. Ideat asuvat omassa mielikuvituksessa ja taidossa katsoa, eivät välttämättä maailman toisella laidalla.
Vinkkejä värikävelylle
Meritullinkatu
Kierroksen voi aloittaa Senaatintorilta, kävellen Säätytalon ohi (Snellmanninkatu 9–11) kohti kadun päässä häämöttävää Minerva-nimistä taloa (Siltavuorenpenger 5 A). Kun kierrät etukautta Minervan ohi, päädyt tasanteelle, josta avautuu upea näkymä yli Siltasaaren, Kallion ja Merihaan, aina Töölönlahdelle, Alppilaan ja Sörnäisiin asti. Siltavuorenpengertä pitkin pääsee portaita Oikokadulle, sieltä Kristianinkadun kautta Meritullinkadulle. Kaunein näkymä Meritullinkadulta on Kristianinkadun päästä Kauppatorin suuntaan (Meritullinkatu 32).
Kalevankatu 7
Julkisivuhelmi ja koristeaihio, jollaiset jäävät usein huomaamatta, koska vaativat katseen kohottamista. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota upeaan pääsky-reliefiin.
Luotsikatu
Kansallisromanttisen rakennustyylin helmi – katu jossa vain Helsingin kellertäviä ja persikkaisia julkisivuja.
Kolmikulma
Myös Dianapuistona tunnettua aukiota reunustavat kauniit talot. Yrjönkadun sisäpihalta kauniista historiallisesta rakennuksests löytyy pieni galleriahelmi: Galleria Hippolyte (Yrjönkatu 8-10).
Juttu on osa sarjaa, jossa suunnittelijat kertovat heille rakkaista helsinkiläisistä ratkaisuista. Jutut julkaistaan MyHelsinki.fin lisäksi Helsinki Design Weeklyssä.
