1. Koska Helsinkiin voi kadota.
Sörnäisten Kurvissa kaikki ovat matkalla jonnekin. Kaduilla velloo levoton ihmismassa, joka juoksee busseihin, kaljakuppiloihin, nuhjuisiin pizzerioihin ja pikkumarketteihin. Väki säntää ulos metrosta ja kiirehtii lastenvaunujen kanssa busseihin.
Sörnäisten äänimaailma on bussien kiihdytystä, huutoa, pubin terassilta kantautuvaa rokkia, ihmisten törmäilyä. Kurvissa saa hetken olla nimetön ja kasvoton. Alue sijaitsee idän ja lännen välissä, ei-kenenkään-maalla. Sörnäinen on Helsingin nollapiste, jossa kukaan ei tunne eikä tuomitse. Kurvissaä voi hetken aikaa vain olla, ilman menneisyyttä, matkalla kohti tuntematonta. (E.T.)
2. Koska Helsingissä on maailman elokuvallisin silta.
Tie Mustikkamaan sillalle käy Kalasataman uudenkarheiden katujen kautta. Sillan nimi oli arkkitehtikilpailussa ”Tiikerihai”, mutta se kuohittiin valmistuessaan Isoisänsillaksi. Sillassa ei silti ole mitään vaarimaista. Se pongahtelee jalkojen alla, ja sen ylittäminen tuntuu oudon nostattavalta. Sillalta näkee Helsingin profiilin, meren ja rantakalliot, ja auringonlaskun aikaan tunnelma on kuin romanttisesta elokuvasta. Silta on villi loikka Mustikkamaan metsäpoluille ja penkereille jotka katsovat kohti itää: Kulosaarta ja Kruunuvuorta.
Rannoilla on kämmeneen mahtuvia kiviä, joita voi käyttää terapeuttisiin tarkoituksiin, tutkia ja silitellä, keräillä taskuihin tai viskoa mereen vihaisesti kiroillen. Illalla, kun Korkeasaari on suljetaan ja perheet lähtevät kotiin, Mustikkamaan poukamissa piilottelee pariskuntia, jotka riitelevät liian kovaa ja suutelevat liian pitkään ja intohimoisesti. (E.T.)
3. Koska meri tuntuu Helsingissä silloinkin, kun se ei näy.
Meri on Helsingissä kaikkialla. Silloinkin, kun se ei näy, sen läsnäolon voi tuntea.
4. Koska Kuusiluodossa asuu kolme lammasta, joista kaksi on ruskeita ja yksi valkoinen.
Kun Vanhankaupungin pitkospuilta ottaa kuvan ja lähettää sen ulkopaikkakuntalaiselle, siinä on jotain erityisen tyydyttävää. Että tämmöistä meillä täällä oikeasti on: luontoidylli kivenheiton päässä keskustasta. Pitkospuita kannattaa kävellä pidemmällekin, aina Lammassaareen ja pieneen Kuusiluotoon asti. Kunhan muistaa olla hipihiljaa lintubongarien punaisen majan kohdalla.
Kuusiluodossa asustaa kolme lammasta, kaksi ruskeaa ja yksi valkoinen. Harva lampaista tietää, mutta siellä ne kuitenkin ovat. Eivätkä missään aitauksessa, vaan vapaina kesäkuun alusta syyskuuhun asti. Lampaan villa on karheaa ja ihanaa. Muista vain sulkea portti saarelta poistuessasi etteivät lampaat karkaa pitkospuille harhailemaan. (E.M.)
5. Koska helsinkiläiset odottavat liikennevaloissa.
Muissa maailman metropoleissa kaupunkilaiset juoksevat teiden yli miten sattuu. Helsinkiläinen ei näin tee. Hän seisoo kuuliaisesti paikallaan, jos valo on punainen. Ainakin, jos samoissa valoissa seisoo lapsi. Että olisi huono liikennevaloesimerkki lapselle – siinä suuri helsinkiläinen synti.
6. Koska Helsingissä on täydellisiä treffipaikkoja.
Katajanokalla, Kanavarannan makasiinien piilossa sijaitsee pieni viinibaari Le Petit Chaperon Rouge. Luolamaisen viinituvan himmeän kellertävä valo saa kasvot näyttämään kauniilta. Viinilistan tuotteet on tarkkaan valikoitu, eikä huonoa viinivalintaa voi tehdä. Tunnelma on intiimi ja salakapakkamainen.
Le Petit Chaperon Rougessa tekee mieli kertoa salaisuuksia ja uskoutua enemmän kuin oli alun perin tarkoitus. Kun viiniä on juotu riittävästi, treffejä voi jatkaa illallisella naapurin Shelter-ravintolassa tai Katajanokan tyrskyisiä rantoja pitkin käsikkäin kävellen. (E.T.)
7. Koska Helsinkiin rakennettiin kuuden miljoonan euron design-sauna, Löyly kaikkien olohuoneeksi.
8. Koska Helsingissä on Kontulan ostoskeskus.
Itä-Helsinki on kiinnostavin paikka koko kaupungissa, etenkin Kontula. Metrolla pääsee varttitunnissa keskustasta ostarille, jossa voi hoitaa saman päivän aikana niin kulttuuririennot, ruokailun, kauneusostokset kuin biletyksen.
Aivan metroaseman vieressä sijaitsee Museum of Impossible Forms, dekoloniaalinen museo ja yhteisöllinen olohuone, jossa taiteilijat ja asukkaat voivat kohdata toisiaan, toteuttaa projektejaan, järjestää bileitä ja murtaa valtarakenteita.
Samasta kompleksista löytyy irakilaisia ja syyrialaisia ravintoloita, joista saa osapuilleen seitsemällä eurolla vartaallisen lihaa (kannattaa kokeilla poltettua maksaa!), tuoreen salaatin hummuksineen, jättimäisen pitaleivän, kulhollisen linssikeittoa ja kefirin palanpainikkeeksi.
Kauneusostokset voi hoitaa samalla visiitillä: basaarista löytyy muutamalla eurolla maailman paras, syyrialainen Aleppo-palasaippua, jolla voi pestä niin kasvot, kropan kuin hätätapauksessa hiuksetkin. Yksi pala kestää käytössä lähes vuoden. (K. H.)
9. Koska Helsingissä voi käydä yksin elokuvissa.
Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka kysyvät elokuvissa käymisen jälkeen "Mitä kävit katsomassa?" ja niihin, jotka kysyvät, "Kenen kanssa kävit?". Ensimmäiselle ryhmälle elokuvateatteri on paikka, jonne mennään, koska halutaan nähdä tietty elokuva. Jälkimmäiselle leffa tarkoittaa sosiaalista tapahtumaa. Helsingissä on helppo kuulua ensimmäiseen ryhmään. Elokuvissa, etenkin leffafestivaaleilla ja elokuva-arkistossa, käyminen tuntuu turvallisimmalta aktiviteetilta, mitä kaupungissa voi yksin tehdä. Elokuvasalissa voi kokea jotain yksityistä yhdessä muiden kanssa. (I–S.H.)
10. Koska Helsingin kirjastot ovat maailman kauneimpia.
Helsingin Kaisaniemen uusi Kaisa-kirjasto on harvinainen esimerkki siitä, kuinka uudisrakennus voi onnistua liki täydellisesti. Jos opiskelijoiden määrä ahdistaa, käy vaihtoehtoisesti Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjastossa, ihastele Helsingin ehkä empireintä eteistä ja kävele sisään. Tunne, kuinka kirjastonhoitajat säteilevät humanismia, haista sivistys hyllyjen välissä ja nauti siitä, että paikalla on korkeintaan kolme muuta, jotka salaisuuden tuntevat.
Kansalliskirjastossa ihmisiä lienee muutama enemmän, mutta tilan kaunis interiööri korvaa sen. Uusi keskustakirjasto Oodi avasi viime vuonna. (O.O.)
11. Koska helsinkiläisillä on omat mustikkadiilerinsä.
Loppukesästä helsinkiläisten Instagram-tilit täyttyvät mustikkakuvista. Vähän myöhemmin alkaa sienien kuvaus- ja kuivauskausi. Kun on poiminut tuoreita mustikoita, puolukoita ja suppilovahveroita, on keskustaan vain puolen tunnin matka. Miksi mennä metsäretken jälkeen saunaan, kun voi mennä lasilliselle ja elokuviin?
Toisaalta metsään ei ole pakko mennä ollenkaan, jos ei ole luontoihminen, mutta rakastaa mustikoita. Silloin pitää tietää, keneltä mustikoita voi ostaa. Kysy helsinkiläiseltä, mutta älä oleta, että hän vastaa.
12. Koska Helsingissä voi mennä minne tahansa samoilla kengillä.
Helsinkiläinen on pukeutujana samaan aikaan kekseliäs ja järkevä. Suomalaiset juhlat ovat mahdollisimman kaukana muodollisesta poseeraamisesta. Helsinki on kaupunki, jossa mennään töistä juhlimaan kenkiä vaihtamatta.
13. Koska liukuportaissa seistään oikealla.
Jokaisessa kaupungissa on omat kirjaamattomat, mutta ehdottomat sääntönsä. Helsingissä se on: liukuportaissa seisotaan oikealla.
Välillä metron pitkissä liukuportaissa joku seisookin vasemmalla. Se tuntuu liikuttavalta: tuon on pakko olla juuri kaupunkiin saapunut, turisti tai maalainen. Puhkutaan: miten ärsyttävää, että joku seisoo liukuportaissa väärällä puolella! On annettava tilaa niille, jotka kiirehtivät metroon!
Liukuportaissa oikein seisominen on ensimmäinen tulikoe helsinkiläistymisessä. Kun uusi helsinkiläinen oppii seisomaan oikealla puolella, hän alkaa hiljalleen kuulua joukkoon.
14. Koska Harriet Aryenda antaa parhaat kauneusvinkit.
Hämeentiellä on monta erimaalaista kauppaa, mutta voiton vie The Natural Beauty Shop osoitteessa Hämeentie 17. Sieltä saa kotimaisia, luonnonmukaisia, käsintehtyjä hius- ja ihonhoitotuotteita. Osa tuotteista on tarkoitettu afrohiuksille, mutta sopivat muillekin hiuslaaduille. Myynnissä on kulttihiustuotemerkkejä kuten Shea Moisture ja Kinky Curly sekä eri puolilta Afrikkkaa tuotuja tekstiilejä ja koreja. Kannattaa jututtaa rohkeasti omistaja Harriet Aryendaa. Hänellä on kullanarvoisia vinkkejä hiusten- ja ihonhoitoon.
Suositus: ruusu-limehiusöljy saa päät kääntymään ja toimii loistavana keskustelunavaajana. Eräs nainen kertoi minulle ratikkapysäkillä, että on jo pitkään minut nähdessään – tai haistaessaan – miettinyt, onko hurmaava parfyymi jota käytän kenties Diorin! (K. H.)
15. Koska Helsingissä tehdään fantastista giniä.
Parin korttelin päässä Sörnäisistä, Teurastamolla, sijaitsee helsinkiläisten oma ginitehdas ja cocktail-mekka Tislaamo. Paikka on elegantti kuin Helsinki Dry Gin -pullo, joka sisältää paikan päällä valmistettua havunmakuista giniä. Tislaamossa voi perjantaisin tutustua ginin valmistukseen, mutta ihanin kohde on yläkerran baari. Siellä viettävät aikaansa kuplivat seurueet ja nauravat pariskunnat, jotka maistelevat sellaisia drinkkejä kuten Abattoir Negroni ja Champagne Collins. Kun tarjoilija kantaa pöytään ostereita ja katsoo silmiin, kysyn itseltäni: Miksi elämässä pitäisi olla huolta ja kipua? (E.T.)
16. Koska kadulla saattaa törmätä sauvakävelevään presidenttiin.
Hakaniemessä aamukävelyllä vastaan saattaa sauvakävellä Suomen ensimmäinen naispresidentti Tarja Halonen. Hän voi myös seistä takanasi kassajonossa. Paikalliset eivät juuri hätkähdä, Tarja ikään kuin kuuluu kalustoon. Onhan hän vanha kalliolainen, syntynyt naapurustossa ja asunutkin kulmilla melkein koko ikänsä.
Nykyinen presidentti Sauli Niinistö saattaa ilmestyä luistinradalle pelaamaan pipolätkää. Kun hän liittyi Käpylän Maanantain pipolätkäjoukkueen peliin, seura muutti nimensä Käpylän Maanantain Presidentilliseksi Palloseuraksi. Ainakin tarinan mukaan.
17. Koska Helsingissä on Bar Molotow.
Ajatus kantabaarista tuntuu tunkkaiselta. Elämässä pitää välttää toistoa, siksi samassa baarissa ei kannata juhlia peräkkäisinä viikonloppuina. Vaasankadun Molotowissa on kuitenkin niin viihtyisää, että siellä on mukava käydä usein. Viihtyisyys syntyy yksinkertaisista asioista. Monen baarin ongelma on liian kova valaistus, mutta Molotowissa on aina hämärää. Baarissa soitetaan post-punkia ja menneiden vuosikymmenten popklassikoita, mutta musiikki soi niin hiljaa, ettei se häiritse.
Tunnelma on tiivis, mutta ihmiset antavat toisilleen tilaa. Baarimikko ei mittaa senttimitalla, ja kaataa usein vähän liikaa. Molotow on ihanteellinen istuskelupaikka arki-iltaisin, jolloin siellä on paljon ihmisiä, mutta istumaankin mahtuu. Molotowia ei ole pilannut edes se, että suosittu helsinkiläinen muusikko ja runoilija Paperi T mainitsi paikan olevan Helsingin paras baari. (I-S.H.)
18. Koska Helsingissä luonto on kävelymatkan päässä.
Helsingissä on lumoavia luontoreittejä, jotka karkottavat stressiä ja hoivaavat mieltä. Kivenheiton päässä kantakaupungista sijaitsee Vanhankaupunginlahti, jonka ympäri kulkee täydellisen sunnuntaipäivän kävelyreitti. Lähde retkelle Kalasataman metroasemalta ja kulje Arabianrantaa pitkin kohti Vanhankaupunginkoskea. Pysähdy fiilistelemään Pornaistenniemen tervaleppälehtoa ja piipahda Lammassaaressa huikeiden kaislikkojen reunustamia pitkospuita kulkien. Kiipeä jokaiseen lintutorniin ja kysy lintubongareilta, mitä lajeja on näkösällä. Jatka matkaa kohti Viikin Arboretumin satumetsää, jonka puulajit ovat peräisin Japanista, Siperiasta ja Pohjois-Amerikasta.
Kaupunkiromantikon luontoretki päättyy luonnonsuojelualueen reunaa taivaltaen Länsi-Herttoniemeen. Siellä voipuneita jalkoja kuuluu lepuuttaa metroaseman kupeessa sijaitsevan Treffipubin herkullisten hampurilaisten äärellä, ennen paluuta metrolla keskustaan. (E.T.)
19. Koska Helsingissäkin voi kokea ripauksen luksusta.
Joskus haluaa kokea kaukaisten maiden tunnelmaa ja tuntea olevansa luksuksen keskellä. Onneksi sekin onnistuu Helsingissä vaivatta.
20. Koska Yrjökadun uimahallissa voi juoda alasti simaa Marskin sviitissä.
Yrjönkadun uimahallissa on miesten ja naisten vuorot, ja siellä saa uida alasti. Toisessa kerroksessa on höyrysauna ja puusauna, jonka kiuas on Suomen suurimpia. Cafe Yrjöstä voi tilata uinnin jälkeen vaikka etanapannun ja juomaksi talon siman tai samppanjaa. Ystäväseurueelle voi varata Marskin sviitin, jonka seinällä on marsalkka Mannerheimin kuva. Vesijuoksuradalla kuulee kaupungin parhaat juorut.
HUOM! Yrjönkadun uimahalli on suljettuna remontin takia tammikuusta 2024 alkaen. Uimahallin arvioidaan avautuvan taas yleisölle tammikuussa 2026.
Onneksi kesällä Yrjönkadun vakiokävijät voivat siirtyä Uimastadionille!
21. Koska Helsingissä lapsensa voi vetää pulkalla kotiin.
22. Koska kaupunkipyörät ovat osa arkea.
Helsingillä on käytössä 4600 kaupunkipyörää ja asemia 347. Parasta on, että kaupunkipyöriä ei ole tarkoitettu vain matkailijoille. Niillä oikeasti ajetaan joka päivä töihin, luennolle ja illalla baariin. Keltainen fillari on vankka mutta kevyt, ja sen koriin voi laittaa ostokset. Välillä pyöräkorissa vauhdista nauttii ajajan pieni koira.
Kun ajaa kaupunkipyörällä, tajuaa, kuinka kompakti kaupunki Helsinki on. Mihin tahansa jaksaa fillaroida. Kauniilla säällä vaikka Espooseen asti.
23. Koska kukaan ei tiedä, missä Tarja Halosen puisto on.
Suomalaiset ovat auktoriteettiuskoista kansaa, sanotaan. Paitsi jos auktoriteetti on vääränlainen. Esimerkiksi tasa-arvoa ajava nainen. Presidentti Tarja Halonen, tuo Suomen oma Obama ja liberaalin demokratian huippuvuosien valtiollinen supertähti toivoi lehtihaastattelussa saavansa patsaan sijasta leikkipuiston Helsingin Kallioon. Kuinka kävi?
Huonosti tietenkin. Leikkipuisto jäi haaveeksi. Halonen sai kyltin Kaupunginteatterin viereiseen puistoon. Muista lähiseudun puistoista se eroaa niin, että sinne helsinkiläiset eivät löydä. Eikä Halosen kunniaksi järjestetä edes muistopiknikkiä. (O.O.)
24. Koska kirjastoissa voi työskennellä.
Töölön kirjastossa on iso lukusali, jonka ikkunoista valuu valoa ja vihreyttä sisään. Työskentelypaikkoja löytyy runsaasti, ja nettikin toimii hyvin. Kirjastossa on mukava vakoilla opiskelijoita urheiluhousujensa ja huolellisesti koostettujen lukueväidensä kanssa sekä vanhuksia, jotka kahlaavat päivän lehtiä läpi.
Kahviloissa etäily on niin suosittua, että helposti unohtaa kuinka ihanteellisia työskentelypaikkoja kaupunginkirjastot ovat. Kirjastoissa ei tarvitse käyttää rahaa.
Helsingin kirjastoissa on miellyttävä "touhukkaan työttömyyden ilmapiiri". Ketään ei pakoteta osallistumaan mihinkään, mutta kaikki näyttävät siltä, että heillä on tärkeää tehtävää. (I–S.H.)
25. Koska Helsingissä on kunnollinen kirjakauppa.
Kaupungin ei paras vaan ainoa kirjakauppa, piste. Nide Fredrikinkadulla on itsenäinen, itsevarma, eikä aliarvioi asiakasta. Täältä löytyvät relevantit aikakauslehdet, kirjauutuudet ja klassikot sekä paljon englanninkielistä kirjallisuutta. Joskus kivijalkakauppoihin voi hermostuttaa astua, mutta täällä vastaanotto on aina lämmin ja avulias. Kaupalla järjestetään usein kirjallisuusaiheisia keskustelutilaisuuksia, jotka ovat korkealaatuisia matalan kynnyksen tapahtumia, joissa voi tuntea itsensä tervetulleeksi. (K. H.)
26. Koska helsinkiläinen palvelukulttuuri on ihmisten jättämistä rauhaan.
Menet vaatekauppaan ja juttelet kassan kanssa väreistä tai säästä ja keskityt siihen, että vaatteet saadaan viikattua, jotta pääsisit luikkimaan pois. Menet ravintolaan ja toivot, ettei kukaan tule kesken aterian kysymään ruuan maistumisesta. Sietämätöntä, eikö totta? Onneksi helsinkiläisistä baareista löytyy vielä palvelukulttuuria, joka on ensisijaisesti palveluttomuutta.
Helsinki voi ainakin omasta mielestään olla eurooppalainen kaupunki, mutta juuri riittävän lähellä Venäjää se silti on. Jos tilaa melussa ”olut, kiitos”, joutuu toistamaan aikeensa. Tässä kielessä ei pliissejä kuunnella. Hanakalja tulee napista automaatilla, tarjoilua ei tarvita.
No bullshit, kiitos. (O.O.)
27. Koska postmoderni yllätys löytyy Pikku-Huopalahdesta.
Postmodernismi on se taiteen ja filosofian suuntaus, jonka voisi röyhkeästi suomentaa hassutteluksi. Helsinkiä ei ehkä tunneta nimenomaan hassuttelevasta arkkitehtuuristaan, mutta kun katseen tarkentaa Pikku-Huopalahteen, sieltä löytyy sitä itseään: vinoja seiniä, pyöreitä parvekkeita, hupsuja reikiä seinissä, leikkisiä pastellivärejä.
Ja tietysti Terassitalo. Ei se Alvar Aallon Euraan suunnittelema klassikkopytinki, vaan Pikku-Huopalahden oma erikoisuutensa, vuonna 1994 valmistunut pyramidin muotoinen rakennus. Hulppeassa Terassitalossa lähes jokaisella asunnolla on oma terassinsa. Seinälle on kuvioitu kissa ja rakennuksen keskeltä kulkee vino porttikongi, joka saa pään huippaamaan.
Pikku-Huopalahden ranta on myös mainiota lenkkeilyseutua. Vastaan saattaa osua muusikko Pepe Willberg, Terassitalon kuuluisin asukas. (E.M.)
28. Koska kun luet runosi lavalla, sinulle taputetaan.
Kaksi kysymystä. Mitä vastaat, kun istut Poetry Jam -lavarunoklubin yleisössä ja juontaja urahtaa mikrofoniin: 1) ”Hojo!” tai 2) ”Dägä!”? (Vastaukset tekstin lopussa.)
Helsingin lavarunoskene on viime vuosina puhjennut kukkaan. Runoilijat kirjoittavat tekstejään yhä useammin esitettäväksi. Kuukausittain järjestetään useampia klubeja: Tenho Restobarin Poetry Slam, jossa kilpaillaan, ja Mascot Barin Poetry Jam, jonka meininki on rennon bilehenkinen. Molemmat järjestetään Kalliossa. Töölön Runeberginkadulla puolestaan pyörii kuukausittainen Vastarannan Kiiskin Open Mic, jossa ääneen pääsee kuka ikinä haluaa. Esimerkiksi sinä.
Lavarunokulttuuriin kuuluu, että ensimmäistä kertaa open miciin eli avomikkiin uskaltautuvat saavat poikkeuksetta raikuvat aplodit pelkästään rohkeutensa tähden. Ei haittaa vaikka käsi tärisisi – kunhan runosi on omasi ja haluat sen muille esittää. (E.M.)
29. Koska talvea voi pakoilla puutarhoissa.
Talvipuutarhassa ja Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa käyminen talvella on klassikkoaktiviteetti, joka on vain kasvattanut suosiotaan Instagramin myötä, sillä kasvikuvat ovat tosi… muodikkaita?
Helsingin parhaita puolia on se, että kaikkein mukavimmissakin paikoissa, myös puutarhoissa, saa olla useimmiten rauhassa. Hellepäivinä kasvitieteellisen puutarhan pihassa tuntuu tervehdyttävällä tavalla viktoriaaniselta, vähän kuin kävisi 1800-luvun parantolassa. (I–S.H.)
30. Koska helsinkiläinen seisoo raitiovaunupysäkillä omalla tavallaan.
Helsinkiläinenkin tarvitsee oman tilansa. Vilkaistaan vaikka raitiovaunupysäkille. Tyypillinen tilanne: pysäkkialueen pituus: viisikymmentä metriä. Raitiovaunun odottajien määrä: kymmenen. Täydellistä. Jokaiselle kaksi ja puoli metriä suuntaansa!
Entä jos sataa? Hankalaksihan se menee. Kymmenen porukka pienen katoksen alla. Käsilaukku hipaisee kaverin takkia, anteeksi, ei se mitään. Hyvin tässä pärjätään, hengitellään kaikessa rauhassa. (E.M.)
31. Koska Helsingissä on Merihaka.
Hakaniemen ytimestä, siitä Ympyrätalon ja Rytmi-baarin kulmalta, on Merihakaan 600 metrin matka. Matka on kuitenkin henkisesti Helsingin pisin, sillä yksikään reitti ei vie samalla tavalla Helsingistä poispäin kuin Merihakaan vievät tiet. Merihaka on Helsingin kaukaisin kohta, 1970-luvun alkupuolen yritys leikkiä tulevaisuutta, joka meni jo. Tiiviisti rakennettu lähiö, jonka asunnoista näkyy meri.
Se on epäsuomalaista ja epähelsinkiläistä. Juuri sitä maaseudulta tulisi katsoa, jos haluaa paheksua kaupunkiasumista ja juuri siksi kaupunkiasujien tulisi olla siitä niin ylpeitä. Sitä paitsi Merihaan keskellä on Ravintola Sir Oliver. Baari, joka on auki kolmeen ja jossa on punkia ja karaokea. Merihaasta ei siis puutu mitään. (O.O.)
32. Koska raitiovaunuun ei tarvitse juosta.
Sitä on toisteltu helsinkiläisille tytöille koko heidän ikänsä: miesten ja raitiovaunujen perässä ei kannata koskaan juosta, koska viiden minuutin päästä tulee kuitenkin uusi.
Rauhallisesti raitiovaunupysäkille käveleminen ei koskaan lakkaa ilahduttamasta. Raitiovaunuverkosto on arjen tyyntä onnea. Mitä sitä turhia hötkyilemään, ei tässä sentään niin kiire ole. Seuraavahan tulee jo.
33. Koska Tähtitorninmäen huipulta voi katsella laivoja.
Jos on olemassa jotain sellaista kuin suomalaisuus, niin on selvää, mitä siihen kuuluu: lapsuusmuistot Ruotsin-risteilyiltä ja haaveet tulevista laivamatkoista.
Ei ole parempaa paikkaa vetäytyä ajatuksiinsa kuin Kaivopuiston rantatie. Hyvässä lykyssä sieltä näkee kerralla useammankin laivan, ja ne kaikki valmistautuvat lähtemään kauas horisontin taa. Jos kyllästyy meren, ikuisuuden symbolin tuijotteluun, voi kiivetä Tähtitorninmäelle ja katsoa lähemmäs. Kukkulan laelta näkee nimittäin myös ison osan parasta Helsinkiä: Korkeasaaren, Katajanokan, Uunisaaren ja Suomenlinnan merilinnoituksen.
34. Koska jos näet jonon, kyseessä on festivaali.
Helsinki on kyllin suuri synnyttämään uutta ja liian pieni liikenneongelmiin. Ruuhkat mitataan minuuteissa. Jos näet jonon, se on todennäköisesti kaupunkitapahtuma.
35. Koska Helsingissä saat lompakkosi takaisin.
Helsinki rakentuu luottamukselle. Täällä voit kävellä kotiin ravintolaillan jälkeen. Kadonnut lompakko päätyy löytötavaratoimistoon. Lapsen voi lähettää yksin kouluun. Tuntemattomalle lainataan parkkirahaa. Jos helsinkiläinen löytää kadulta kirjekuoren, hän pistää sen postilaatikkoon.
Asia on todistettu myös tieteellisesti. Helsinkiläisten solidaarisuutta mitattiin vuosina 2014–2015 kolmeen otteeseen pudottamalla kirjekuoria maahan. Helsingissä löytäjä pisti kuoren postilaatikkoon niin usein, että se sai jopa tutkijat hämmästymään.
36. Koska Töölönlahti on kuin järvi keskellä Helsinkiä.
Töölönlahti on keskellä Helsinkiä, mutta sen rannoilla voi yhä bongata lintuja. Sen ympäri kulkevat lenkkeilijät, matkailijat, ensitreffeillä olevat parit, työmatkalaiset ja sunnuntaikävelijät. Sieltä voit vuokrata soutuveneen tai sup-laudan, ja sen rannalla on kolme Helsingin ihanimpiin kuuluvaa kahvilaa. Mutta parasta Töölönlahdessa on silti se, että sen on annettu vaan olla.
(Ai niin, ja ne vastaukset. 1) Hojo! 2) Dägä!)
Kirjoittajat: Erkka Mykkänen, Iida-Sofia Hirvonen, Oskari Onninen, Veera Luoma-aho, Koko Hubara, Eeva Taimisto. Teksteissä on lainattu myös Marjaana Toimisen ja Anna Moilasen kirjoittamaa Helsinki-tarina.