Helsingin Keskuspuisto antaa muiden ulkoilumuotojen ohella myös pyöräilylle erinomaiset mahdollisuudet puhaltaa kaupungin pölyt kurkusta ja puhdistaa korvat liikenteen hälyltä. Mikäli reitistö ei ole tuttu, kannattaa siihen suhtautua seikkailuun kuuluvalla vakavuudella.
Monelle kaupungin keskellä sijaitsevasta puistosta tulee mieleen hoidettu nätti nurmi, joka rajautuu molemmilla puolilla kulkeviin bulevardeihin ja keskellä kulkevaan hiekkatiehen. Helsingin Keskuspuisto on oikeastaan kaupungin keskellä oleva metsäalue ulkoiluväylineen. Keskuspuisto alkaa keskeltä kaupunkia Töölönlahdelta ja päättyy Helsingin pohjoisrajalle Haltialaan ja Vantaanjoelle.
Tuhannen hehtaarin laajuinen Keskuspuisto on kymmenen kilometriä pitkä ja edustaa hyvin etelärannikon rikasta ja vaihtelevaa luontoa. Keskuspuiston maasto on vaihtelevaa ja lintu- sekä nisäkäslajisto on runsas. Siellä pääsee näppärästi uppoutumaan luonnon ääniin ja vihreään ympäristöön.
Suuresta puistosta löytyy jokaiselle jotakin ja alueesta on paljon iloa myös pyöräilijoille. Väylät ovat helppokulkuisia ja pääväylillä on kohtuullisen helppo liikkua eksymättä. Helsingin Keskuspuistoon ei kuitenkaan pääse eksymään, koska asutut alueet tulevat molemmilla puolilla melko nopeasti vastaan. Monesti tuleekin ajettua vahingossa sellaista reittiä, jota ei ollut suunnitellut etukäteen. Esimerkiksi Paloheinässä on helppo seikkailla, kun tekeekin sen yhden käännöksen liian aikaisin - tai jättää tekemättä.
Itse jaan Keskuspuiston ja siellä kulkemani välimatkan siltoihin (ja niiden alituksiin pääväylällä). Ensimmäisenä vastaan tulee Pasilan korkeudella radan alitus ja tämän jälkeen Lemmikkien hautausmaa ja Metsäläntien alitus. Pirkkolaan pitää joko ylittää silta tai kulkea sen alitse kulkevan tien yli ja lopuksi ylitetään Kehä I Paloheinään.
Yksi retkien paras puoli on tauon pitäminen
Mukavan matkan päästä löytyy mainioita taukopaikkoja virvokkeineen. Etelästä pohjoisen suuntaan kulkiessa ensimmäisenä vastaan tulee kahden sillan alituksen (n. 5 km) jälkeen Maunulan maja, viihtyisä mäkki metsäläntien varressa. Siellä on pakko maistaa munkkipossuja ja maja on myös hyvä paikka jatkosuunnitelmien tekemiseen. Joillekin Maunulan maja saattaa tulla liian nopeastikin vastaan eikä etelään paluu vielä kiinnosta vaan katse on seikkailun horisontissa.
Seuraava sopiva taukopaikka on kolmen sillan jälkeen Pirkkolan uimahallilla. Uimahallin kahvio ei ehkä ole kaikkein viihtyisin, mutta jos taukoa on pidettävä, se ei katso miljöötä. Kesäisin ulkouimala tosin on tylystä ulkokuorestaan huolimatta melko lystikäs paikka. Ja ainakin viime kerralla sain kahviosta tai uimahallin kassalta vuokrattua pingismailat, jotta läheisillä pingispöydillä sai lyödä muutaman erän reissukumppanien kanssa.
Pirkkolasta matka jatkuu Paloheinän suuntaan ja Kehä I:n jälkeen muutaman kurvin päästä löytyy vuonna 1981 valmistunut Paloheinän ulkoilumaja. Ulkoilumajakaan ei välttämättä anna ulkokuoreltaan kaikkein viihtyisintä mielikuvaa, mutta pihalla on useampaankin kertaan nautittu jäätelöt. Kerran olin oikeaan aikaan liikkeellä ja sain nautittavakseni kelvollisen keittolounaan – tätä herkkua ei kuitenkaan ihan aina ole tarjolla, joten keiton perässä liikkuvien kannattaa varmistaa saatavuus etukäteen.
Paloheinästä voi jatkaa kohti Helsingin ”rajaseutuja” kahteen eri suuntaan. Voi valita perinteisen Pitkäkosken majan eli tuttavallisemmin Munkkikosken tai idempänä Haltialan tilalla sijaitsevan Haltialan Wanhan Pehtoorin. “Munkkikosken” pikkumökissä tai terassilla täytyy ehdottomasti nauttia kahveet ja joko munkkipossu tai munkkirinkilä. Erityisesti talvella kummankin tuotteen lämpö, rasva ja sokeripitoisuus tekevät erityisen hyvää. Wanhassa Pehtoorissa en ole usein käynyt, mutta ikuisesti on jäänyt muistiin eräs tammikuun -25 asteen paukkupakkaseen sijoittuva pyörälenkki, jossa jäiset sormet ja varpaat sulateltiin Wanhan Pehtoorin keittolounaalla ja itseleivotulla leivällä. Oikeaan aikaan liikkuvalla on myös Haltialan tilalla mahdollisuus ihastella maatilan eläimiä.
Luonnon lisäksi maastosta löytyy paljon muuta nähtävää
Helsingin Keskuspuisto sisältää monenlaista lähihistoriaan ja nykyisyyteen liittyvää paikkaa ja rakennelmaa. Heti etelässä Laaksossa on esteratsastusstadion, jolla on vuoden 1952 olympialaisiin liittyvää historiaa. Ruskeasuon ratsastustallien lähistöltä löytyy hyppyrimäen riippeet mäkihypyn kukoistuksen ajalta. Eläinten hautausmaa on etenkin pimeän aikaan loistavine kynttilöineen vaikuttava näky.
Keskuspuistoa kiertää myös ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitusketju taisteluhauta -ja tykkiasemaraunioineen.
Maunulan majalla pääsee kahvittelemaan, saunomaan tai muuten vaan rentoutumaan. Tarjolla on kahvia, virvokkeita, sämpylöitä ja maukkaita pullia. Majan edestä aukeavat upeat Keskuspuiston ulkoilureitit ja hiihtoladut.
Paloheinän majalta avautuu Keskuspuiston pohjoisin osa aina Vantaan rajalle saakka Maja tarjoaa hyvän tukikohdan puistossa liikkujille. Paloheinän ja Haltialan maastoon voi tutustua sekä Haltiavuoren Luontopolkua että Metsäpolkua kulkien. Lisätietoa Keskuspuistosta ja muista viherkeitaista Helsingin kaupungin sivuilta: Vihreät sylit.
Keskuspuistosta löytyy kaikille jotakin ja pelkkä päämäärätön käyskentely on erittäin sallittua - jopa suositeltavaa.