Jouluna Helsinki paljastaa historiansa
Katujen tyhjentyessä
valojen vähentyessä ikkunoista
kaupunkilaiset katoavat kotiseuduille
hiljaisiin kyliin tai toisiin stadeihin
joissa kenties julistetaan joulurauha
juodaan glögiä naapurin kanssa
mennään saunasta avantoon
tai hiihdetään välipäivinä pelloilla
mutta siitä ei tiedä paljoa istuessa Haaksirikkoisten patsaan luona
katsellen kuinka ruotsinlaivat lipuvat tyynesti Kustaanmiekan kautta
saapuen kuin joulukuuset Saksasta tai Puolasta
ne haetaan suurista kehäkaupoista
ja taas huomaamme jännittävämme miten kaikki menee tänä vuonna
tuleeko riitoja
ottaako joku liikaa totia
aletaanko muistella ikäviä
vai niitä hetkiä kun aattonakin oli pakko päästä näkemään frendejä
ainoaan auki olevaan kapakkaan
tai vaikka vaan hetkeksi kadunkulmaan
ja kun selvisi ettei kaverilla ole mutsi kotona
pyydettiin hänet meille
syötiin kaikki yhdessä
saatiin terästetyt glögit
vaikkei oltu vielä edes ihan täysi-ikäisiä
eikä sanallakaan puhuttu kuolleesta isästä
tai äidistä sairaalassa.
Taloyhtiön saunassa
isännöitsijä häärää olkipukkia kellarin portaille
hallista haettujen loimulohien odottaessa valmiina jääkaapissa
työkaverilta saatu itse tehty sinappi jo pöydässä
Facebookin sipsikaljavegaaniryhmästä löytynyt tieto mistä keskustan kaupasta
saa tänä vuonna seitankinkkua
kun naapurin monialayrittäjä heittää ensimmäisen kuupan löylyä
irtoaa työvuoden tuomat kireydet
ja vilvoitellessa puhutaan englantia, stadia ja savoa
käydään läpi seikkaperäisesti ensi kevään tulevaa kattoremonttia
muistellaan kuinka aikoinaan isot halkoautot toivat kuormat klapeja kadulle
niitä viskottiin pikkuikkunoista kellariin
jotka sieltä kannettiin kerroksiin
kukin tarpeensa
ja voimiensa mukaan
aikana jolloin kämpät lämpenivät vielä puulla.
Jouluna Helsinki paljastaa historiansa
kun pitkän illan päätteeksi istutaan taksiin
nuori kuski avaa kohteliaasti oven
meidän asetellessa nukkuvaa lasta takapenkille
tuoksumme havunneulasille
vapautuneelle naurulle
posket punaisina juttelemme taksiuudistuksesta
mietitään tehdäänkö kotona vielä mätileipiä
eletään hetki kuin ei olisi runoilijan tuloja
se tuntuu hyvältä
harjoitella kiitollisuutta
muistella mitä kaikkea on saanut tehdä tänä vuonna
kuinka onnekas on että löytyy duunia
ja sitten jo peitellään tytärtä
hihitellään miten innoissaan hän olikaan aamupuurosta löytyneestä mantelista
puhelin piippaa kun broidi laittaa whatsupin duunista
kertoo että on tavallista hiljaisempaa
poliisilta kuultuna se tuntuu hyvältä
vaikka tiedämme että rankat hommat alkavat yleensä vasta Tapanina
kun ollaan tuijoteltu jo vähän liikaakin toisia
mutta tänä iltana me olemme onnellisia
muistamme kaikki jo menneet
tässä kaupungissa asuneet
tämän Helsingin muokanneet
joiden rohkeus täyttää pieni synkkä niemi valolla
antaa meillekin luvan iloita hetken levosta
kynttilöiden lepattavasta tunnelmasta
hiljaisista kaduista
joille löysästi leijailevat lumihiutaleet sulavat heti kohdattuaan asvaltin
se muistaa hyvin jokaisen täältä pois lähteneen kiesin
odottaa jo koska ne palaavat
niin kuin mekin odotamme
jotka olemme täällä
syystä tai toisesta myös jouluna
nukahdamme sänkyihimme levollisina
tietäen että kerrankin
kaikki meni hyvin.