Helsingin jugendarkkitehtuuria katsellessa tuntuu, kuin kalevalainen maailma puineen, kukkineen ja metsäneläimineen olisi herännyt eloon. Monet yksityiskohdat, ikkunat, porttikäytävät ja ovet, ovat loistokkuudessaan vertaansa vailla. Kaikessa sadunomaisuudessaankin art nouveau sai Suomessa kenties tärkeämmän poliittisen roolin kuin missään muualla kansallistunteen vahvistajana.
Helsingissä kokonaiset kaupunginosat pursuavat muotojen, värien ja materiaalien runsautta 1800–1900-lukujen vaihteessa kukoistaneen kansainvälisen art nouveau -tyylin hengessä. Helsinki on maailman mitassa ainutlaatuinen jugendkaupunki – onhan jugendrakennuksia peräti 600, enemmän kuin vaikkapa Barcelonassa tai Brysselissä.
Ihantola
Kauniin, vaaleanpunaisen Ihantolan päätykolmioiden koristekuviot perustuvat vanhojen suomalaisten kirkkojen koristeaiheisiin, ja ne ovat toimineet vuorostaan inspiraationa monille muille suunnittelijoille. Tyyliteltyinä samat aiheet toistuvat monien Helsingin kansallisromanttisten rakennusten koristelussa. Kuten monet muutkin Kallion asuintalot, myös Ihantola on työväen asuntoyhtiön rakennuttama.
Viides linja 18
Jugendsali
Mikäpä olisi parempi paikka jugendhenkiselle lepotauolle kuin piipahdus Jugendsalin kahvilassa. Sen holvikatto, kivipylväät ja maalauksin koristellut seinät tarjoavat täydellisen taustan hämmästyttävälle lintu- ja eläinveistosten joukolle. Seiniä ja holvien kaaria kiertävät maalatut friisit, ja pääsalin takaseinää koristaa suurikokoinen fresko. Salissa vallitsee luonnon rauha ja harmonia. Kannattaa kuitenkin panna merkille myös sisäänkäyntiaulassa olevat kaksi kivituolia ja pöytä, jotka julistavat millaiset kohtalot saattavat odottaa ketä tahansa pankkiin astuvaa: toisella puolen köyhä mies pitelee päätään, toisella puolen pohatta laskee rahojaan.
Pohjoisesplanadi 19
Olofsborg
Olofsborgista tekevät kiinnostavan sen koko ja massoitus, luonnonkivijalka sekä monet menneisyyden rakennusperinteen innoittamat yksityiskohdat kuten tornit, erkkerit, sakaraiset konsolit ja linnoituksen muuria muistuttavat ulokkeet, mutta merkillepantavaa on myös talon kaunis, vehreä ympäristö. Katajanokan Kauppiaankadulla lähes kaikki muutkin rakennukset ovat jugendtyylisiä – suurin osa edustaa kansallisromantiikkaa, mutta osassa on nähtävissä myös kansainvälisemmän tyylin vaikutusta. Olofsborg on helppo tunnistaa keltaisesta julkisivusta ja tornin omaleimaisesta kupolimaisesta tiilikatosta.
Kauppiaankatu 7 – Katajanokankatu 1
Pohjolan talo
Pohjolan talo sijaitsee aivan ydinkeskustassa, ja sitä on vaikea olla huomaamatta. Rakennusta voidaan pitää kokonaistaideteoksena. Niin julkisivussa kuin sisälläkin on kivestä ja puusta tehtyjä veistoksia lähes kaikkialla, ja vaikuttavaa on myös puun käyttö sisätilojen rakenteissa. Rakennus on suunniteltu palovakuutusyhtiö Pohjolalle, ja monet koristeaiheista, muun muassa soihtuja kantavat karhut, liittyvät tavalla tai toisella tuleen. Julkisivua koristavat karhujen, oravien ja muiden eläinten lisäksi monet suomalaisesta kansanperinteestä tutut myyttiset metsän asukkaat. Kalevalaisessa kansanrunoudessa Pohjola on pahan valtakunta. Julkisivun koristeaiheet kuvaavatkin huonoa onnea, joka voi koitua sille, joka jättää vakuutusasiansa hoitamatta. Sisäänkäynnin irvistävät vuolukiviveistokset ovat Hilda Flodinin käsialaa.
Mikonkatu 3 – Aleksanterinkatu 44
Puu-Vallila
Puu-Vallila on hiukan syrjässä turistien tavanomaisilta kulkureiteiltä, mutta kuitenkin vain lyhyen raitiovaunumatkan päässä, ja etenkin puuarkkitehtuurista kiinnostuneille ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Koko alue on suunniteltu ja rakennettu jugendkaudella ja sitä voidaan pitää varhaisena – ja omaleimaisen pohjoismaisena – esimerkkinä puutarhakaupunkien ja standardoinnin ajasta. Puurakenteiset, peltikattoiset talot on rakennettu aivan kadun varteen, ja takapihoilla levittäytyvät puutarhat piknikpöytineen ja kukkapenkkeineen. Puu-Vallila on suunniteltu kasvavaan pääkaupunkiin muualta muuttaneille työläisille. Tunnelma on kodikas ja kylämäinen. Vuosisadanvaihteelle tyypilliset modernit elementit kuten symmetriset julkisivut, hienostuneiden puuristikkoikkunoiden säntilliset rivistöt ja peltiset katokset ovien yläpuolella yhdistyvät viehättävällä tavalla puutalojen maalaistunnelmaan.
Rautatieasema
Helsingin rautatieasema nähdään monesti koko kaupungin symbolina. Vaikka se on tyyliltään pikemminkin modernistinen kuin kansallisromanttinen, sen suunnittelija, aikakauden kansainvälisesti tunnetuin suomalainen arkkitehti Eliel Saarinen oli jugendtyylin esitaistelija, joka työllään määritteli suuntaviivat suomalaiselle arkkitehtuurille yli vuosikymmeneksi. Rakennuksen vaikuttavat mittasuhteet ja elegantit koristeaiheet jäävät helposti huomaamatta arkisten kiireiden keskellä, eikä moni tule edes kurkistaneeksi aseman ravintolaan, joka sekin on Saarisen käsialaa. Erityisen kaunis on avara lippuhalli koristeltuine holveineen. Rautatieasema muistuttaa meitä siitä, että joskus kannattaa pysähtyä katsomaan tarkemmin paikkoja, joiden läpi tulee helposti vain porhaltaneeksi kovalla kiireellä.
Schalinin talo
Tämä kookas ja vaikuttava rakennus tummine julkisivuineen, kulmatorneineen ja pyöristettyine kupoleineen on huomattava jo siksi, että sen omistaja, sokea musiikkikauppias Herman Schalin, osallistui itse aktiivisesti talon suunnitteluun. Koristekuviot tehtiin vaivoja säästämättä hänen vaatimustensa mukaisiksi. Esimerkiksi julkisivun luontoaiheiset koristekuviot on toteutettu tavanomaisesta poiketen reliefeinä, ja ovien metallikoristeet ja puukaiverrukset ovat erityisen hienoa työtä. Jokainen ovi on hiukan erilainen, ja kuviointi tuo melko abstraktinakin mieleen luontoaiheet. Ovet ovat myös loistava esimerkki perinteisistä käsityötekniikoista, jotka 1900-luvun alussa olivat nousseet aivan uudenlaiseen arvoon.
Kapteeninkatu 11 – Tehtaankatu 9
Vanha Poli
Nykyään hotellina toimiva Vanha Poli on harvoja kansallisromanttisia rakennuksia, joiden sisätiloihin pääsee helposti tutustumaan. Ulkopuolelta se näyttää kahden nykyaikaisen talon väliin puristuneelta linnoitukselta. Lähempää katsoessa huomio kiinnittyy oven yläpuolta ja pylväitä koristaviin mitä kummallisimpia olentoja esittäviin veistoksiin. Rakennuksen sisällä eteisaulan holvit tuovat mieleen kirkon katon. Ensimmäisen kerroksen hallissa oleva takka on erityisen koristeellinen. Toiseen kerrokseen kiivetessään kulkija kohtaa ensin pienen puusta veistetyn köyryselkäisen olennon, portaiden yläpäässä hiljaiset puiset karhut ovat kokoontuneet piiriin. Kiven, puun ja maalattujen koristeiden runsaus sekä kaikkialla läsnä olevat eläinhahmot, myyttiset olennot ja soturimaiset ihmishahmot luovat tunnelmallisen ympäristön, joka on kuin toisesta maailmasta, juuri niin kuin kansallisromantiikan ihanteisiin kuuluukin.
Lönnrotinkatu 29
Wellamo
Sammakko ei kuulu rakennusten koristeaiheista suosituimpiin, mutta Wellamo on kunnianosoitus tälle pienelle luontokappaleelle. Talon eriskummalliset kipsikoristeet saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Kuka on tuo julma aaltojen asukki, joka näyttää kieltä porttia vartioidessaan, kuka tuo koristelistojen outo, ihailijajoukon piirittämä sammakkoprinsessa? Onko prinsessa muuttunut ihmiseksi (vaiko kenties joksikin muuksi) ylemmän kerroksen ikkunapielissä? Kannattaa ihailla myös lumpeiden varjossa lepuuttelevia liskoja ja sammakoita ja portin luona lumpeenlehtien seassa asustelevaa kahta käärmettä. Talossa palvelee myös ravintola Wellamo.
Vyökatu 9
Lisää aiheesta
- Helsingin kaupunginmuseon julkaisema Helsingin jugend -opas
- Seuraa rakenusinsinöörin ja valokuvaaja Kristo Vedenojan @helsinkifacades -sivua instagramissa.