Jäähyväiset / Au Revoir
Avautuminen uuteen päivään alkaa täydellisesti luonnon muovaamasta taiteesta: Eiranrannasta joka on yksi Helsingin rantojen harvoja horisonttikohtia. Kun sieltä ottaa pienen juoksupyrähdyksen rantaa pitkin kohti Kauppatoria, saapuu pian kokonaistaideteoksen äärelle. Sellainen syntyy jugendarkkitehtuurin ajattelun mukaisesti Villa Ensin rakennuksesta, jota täydentävät veistokset, ympäröivä puutarha sekä meri. Jäähyväiset koettuasi jatka matkaasi.
Mikä: Harald Sörensen-Ringi: Jäähyväiset / Au revoir, 1910
Missä: Villa Ensi, Merikatu 23
Rauhanpatsas
Hengiteltyäsi melkein laivaterminaalille asti kohtaat naisen joka juoksee rinnallasi, levitoiden, ilmaan kohoten. Tämän lenkkiäsi energisoiva Rauhanpatsas on rauhan henki, joka taiteilijan mukaan ”sodan jälkeen palaa uuden rauhanomaisen sydämen saatuaan uudistuneena maan päälle”. Herkkä hengetär siivittäköön askeltasi kohti näkökentässäsi pian siintäviä Tähtitorninmäen korkeuksia.
Mikä: Essi Renvall: Rauhanpatsas, 1968
Missä: Ehrenströmintie 12
Haaksirikkoiset
Mäellä kohtaat Haaksirikkoiset, merihätään joutunutta perhettä esittävän veistoksen. Yhdessä haaksirikkoisten kanssa voit hengähtää hetken suunnaten katseesi kohti mereltä saapuvia pelastajia. Jätä laivan jäännökset taaksesi, ja ota mukaasi vain tuo hurja, kohti elämää pakottava energia, joka tuo henkäyksen luonteikasta, äänekästä draamaa uneliaaseen puistoon.
Mikä: Robert Stigell: Haaksirikkoiset, 1898
Missä: Tähtitorninmäki
Havis Amanda
Suuntaa nyt kenties rakastetuimman helsingittären jalkojen juureen. Kun juokset Tähtitorninmäeltä Unioninkatua kohden Kauppatoria, hengität samalla sisääsi erästä kaupungin sykähdyttävimmistä näkymistä: katu jatkuu miltei silmänkantamattomiin, aina Kallion kirkolle asti. Kenties herkkä pariisitarkin, lempinimeltään Manta, viihtyisi paremmin rosoisemmissa kortteleissa – vaan onhan aukiomme kuitenkin intiimimpi kuin alun perin sijoituspaikaksi kaavailtu Pariisin Champs-Élysées. Merestä nousseen naisen hahmo symboloi Helsinkiä ja sen syntyä; sen paikka on aaltojen kainalossa. Ota jollain aamulenkillä kiikarit mukaan: läheltä katsoen tämän sulottaren kauneus lähes salpaa hengen.
Mikä: Ville Vallgren: Havis Amanda, 1908
Missä: Kauppatori - Havis Amanda on parhaillaan kunnostettavana ja ympäröivä alue on aidattu työmaa-alueeksi. Urakka kestää alustavan arvion mukaan elokuulle 2024.
Sarastus
Kun jatkat kohti Rauhankatua näet pian naisen, joka tervehtii sinua ja nousevaa aurinkoa käsiään riemukkaasti ojentaen. Teoksessa on jotakin ujon odottavaa ja samalla elämää purskahtelevaa, ei siis ihme että se tunnetaan myös nimellä Nuori tyttö ja lupaus. Teoksen tilasi Suomen Pankki suoraan taiteilijalta, ja nyt tämä nuori kaunotar toimii tervetulokomiteana setelipainoon. Tuokoon hän lupauksen hyvästä päivääsi, oi juoksija.
Mikä: Wäinö Aaltonen: Sarastus, 1956
Missä: Rauhankatu 19
Äidinrakkaus
Unioninkatu ei ehkä ole rauhallisin ja luonnonläheisin juoksureitti, mutta sitä pitkin pääset Kaisaniemen puistoon. Matkan varrella voit ihailla hevosia, joiden eteen niitä rakastavat kaupunkilaiset joskus tuovat heiniä. Tamman ja varsan hellää suhdetta kuvaavan teoksen teki kuvanveistäjä, josta suomalaisten syvästi arvostaman marsalkka C.G.E. Mannerheimin (1867–1951) kerrotaan sanoneen: ”Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz (1879–1949) pystyy veistämään hevosen alleni.”
Mikä: Emil Cedercreutz: Äidinrakkaus, 1928
Missä: Varsapuistikko
Fredrik Pacius
Kaisaniemen puisto on vehreimmillään kasvitieteellisen puutarhan alueella ja tarjoaa hengähdyspaikan asfalttikaupunkiin. Puistossa voit ihailla useampaakin teosta: esimerkiksi Suomen kansallishymnin säveltäjän Fredrik Paciuksen (1809–1891) rintakuva sijaitsee täällä. Sen on veistänyt Emil Wikström (1864–1942), yksi Suomen kultakauden merkittävimmistä taiteilijoista. Jos askeleesi on kevyt ja virtaa riittää, voit etsiä puistosta myös Helsingin vanhimman julkisen muistomerkin, 1700-luvulta säilyneen Vapaamuurarin haudan ja Viktor Janssonin (1886–1958) veistoksen Convolvulus.
Mikä: Emil Wikström: Fredrik Pacius, 1895
Missä: Kaisaniemen puisto
Laulupuut
Kaisaniemestä voit kätevästi juosta tunnelia pitkin rautatieaseman toiselle puolelle, jossa saat näkyviisi Musiikkitalon, ja sen edessä maasta nousevan valtavan hauen. Alumiinista ja teräksestä rakentuva kala on syntynyt suomalaisesta kansanperinteestä ja runoudesta ja sen rinnalle on nostettu korkeakulttuuriin kiinnittyvä flyygeli sekä maanläheisiä halkopinoja. Hauki on vähällä puhjeta lauluun, mutta jos satut juoksulenkilläsi kuulemaan musiikkia, se kantautuu todennäköisimmin Musiikkitalon sisältä.
Mikä: Reijo Hukkanen: Laulupuut, 2012
Missä: Kansalaistori
Love Helsinki
Keskellä Helsinkiä kaupunkia halkoo Baana. Se on kevyen liikenteen väylä, joka kulkee Kiasmalta ja Musiikkitalolta HAMin ohi, aina Ruoholahteen asti. Vanhaan ratakuiluun rakennetun väylän varrelle on istutettu puita ja pensaita sekä rakennettu muun muassa koripallo-, pöytätennis- ja petankkikentät. Väylällä on useita levähdyspaikkoja ja ympäristötaidetta kuten Janne Siltasen (1976–) Love Helsinki. Teoksen toinen osa on seinämaalaus ja toinen Helsinki-tekstin sisältävä punainen veistos, jonka päällä voit levähtää hetken. Veistoksessa saattaa tosin olla ruuhkaa, sillä sen kaaret ja korot on tarkoitettu skeitattavaksi.
Mikä: Janne Siltanen: Love Helsinki, 2012
Missä: Baana
Olo n:o 22
Pian ollaan jo maalissa! Suuntaa askeleesi Baanan päästä kohti merta ja jatka kohti Hietalahdenallasta. Satama-allasta ympäröivälle ranta-alueelle on sijoitettu yli viisikymmentä eri kokoista kiillotettua teräspalloa. Tämä ympäristöteos, Olo n:o 22, ei varsinaisesti lopu eikä ala mistään vaan on koko ajan läsnä alueella. Jos mukanasi on kamera, nappaa kuva jostakin pallosta ja omasta heijastuksestasi. Enää reilu kilometri ja olet perillä lähtöpisteessä – takaisin Jäähyväiset-veistokselle pääset vaikkapa Telakkakadun kevyen liikenteen väylän ja Eiranrannan kautta.
Mikä: Pasi Karjula, Marko Vuokola: Olo n:o 22, 2000
Missä: Hietalahden altaan ympäristö
Tutustu myös muihin HAMin veistosreitteihin, jotka kehottavat muun muassa etsimään uudenlaisia piknikparatiiseja, kertovat Tove Janssonin elämästä ja saattavat seikkailulle Helsingin tuoreimpien julkisten veistosten pariin.
