Tapiola herättää suuria tunteita, varsinkin siellä jo asuvien keskuudessa. Tapiola on kaunis, viihtyisä ja sen tulevaisuus on hämmentävä. Jos tapiolalaiselta kysyy mistä hän on kotoisin, niin hän vastaa olevansa Tapiolasta, eikä koskaan Espoosta.
Tapiolaa voi hyvästä syystä pitää alueena, jonka rakentamisessa yhdistyivät “pula” ja “palo”. Toisen maailmansodan jälkeen kärsittiin akuutista asuntopulasta, mikä ei kuitenkaan estänyt aatteen paloa Tapiolassa.
Tapiolan taustalta löytyy visionäärinen varatuomari Heikki von Hertzen, joka toimiessaan Asuntosäätiön johtajana lähti suunnittelemaan vanhan Hagalundin kartanon maille Espooseen puutarhakaupunki-ideologian mukaista asuinaluetta. Suomalaisen kaupunkisuunnittelun kantahahmoihin kuuluvan Otto Ivar Meurmanin sanoin ihanteena ei ollut vain “puistoja kaupunkiin” vaan “kaupunki puistoon”. Tapiolan rakennusajoilta elää legendoja siitä, miten puita ei saanut hakata rakennusten tieltä, eikä viheralueista kuten Loimuniitystä ja Silkkiniitystä säästetty budjettipaineissakaan.
Tapiolan toteutuksen osallistuneet ovat kuin suomalaisen designin ja arkkitehtuurin “kuka kukin on” -teoksesta: asuntoja piirsivät Alvar Aalto, Aulis Blomstedt, Viljo Revell sekä Raili ja Reima Pietilä, kirkon ja WeeGee-talon suunnitteli Aarne Ruusuvuori ja keskustaa Keskustorneineen ja ulkoaltaineen Aarne Ervi, jonka johdolla hiottiin Tapiolan kokonaissuunnitelma. Tapiolasta löytyy myös Suomen ensimmäinen kauppakeskus, alueen “isän” mukaan nimetty Heikintori.
Viime vuodet Tapiolaa on rakennettu voimakkaasti, erityisesti Länsimetron avaamien mahdollisuuksien seurauksena. Kaupalliset palvelut ja ravintolatarjonta lisääntyvät, mutta myös kulttuuri saa uusia tiloja. Tapiolassa löytää nykyisin huippunäyttelyitä modernin taiteen museossa EMMAssa, monipuolista konserttitarjontaa Espoon kulttuurikeskuksessa ja mielenkiintoisia vierailijoita Espoon teatterissa. Tapiola on kuulu myös kouluistaan: esimerkiksi Tapiolan lukio on paitsi akateemisesti myös arkkitehtonisesti korkeaa tasoa.
Tapiolan charmi on edelleen sen 1950- ja 1960-luvun inhimillisessä mittakaavassa. Kävely Otsonlahden ympäri, suppailu tai luistelu Keskusaltaalla tai elokuvailta Mäntyviidan viehättävässä Kino Tapiolassa on sitä puutarhakaupunkielämää, johon Tapiolassa rakastuu.