Helsinki HLBTQ+: Otteita historiasta

Man walking on Unioninkatu street
Lead text
Helsingin Pride-kulkueeseen osallistui kesällä 2019 noin 100 000 ihmistä. Vain 10 vuodessa kulkueen väkimäärä on kaksikymmenkertaistunut. Tämä kehitys toimii oivana esimerkkinä siitä nopeasta tahdista, jolla HLBTQ+-yhteisön näkyvyys ja tasa-arvoinen asema on parantunut Suomessa.

Järjestäytyneen HLBTQ+-toiminnan historia Suomessa on melko lyhyt. Kaksi vuotta ennen Stonewallin mellakoita, vuonna 1967 Helsingissä perustettiin Toinen säde -niminen ryhmä, jonka toiminnan pohjalta rekisteröitiin seuraavana vuonna Psyke ry.

Psyke oli ensimmäinen suomalainen gay-järjestö, joka yritti vaikuttaa kotimaan HLBTQ+-ihmisten asioihin, sekä yhteiskunnallisesti että sosiaalisesti. Psykellä oli esimerkiksi oma pieni jäsenlehti, ja omat jäsenilleen avoimet tilat Helsingin Kalevankadulla. Tämän kaltaisen ruohonjuuritason vapaaehtoistoiminnan merkitystä yhteisölle ei voi aliarvoida. Monille Psyken tilaisuudet saattoivat tarjota ensimmäisen mahdollisuuden kohdata toisen seksuaalivähemmistöön kuuluneen ihmisen.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema oli 1950-60-luvuilla edelleen monella tapaa järkyttävä. Esimerkiksi Suomessa homous oli rikoslain piirissä aina 1970-luvun alkuun asti, ja homoseksuaalisista teoista voitiin tuomita jopa kahdeksi vuodeksi vankeuteen.

Silti samansukupuolista seuraa etsittiin ja löydettiin Helsingissäkin. 

Epävirallisia iskupaikkoja ja salonkeja löytyi jos niitä vain osasi hakea.  Miehet tapasivat toisiaan enemmän tai vähemmän vaivihkaa esimerkiksi "Kissalanpoikien kujalla" Eduskuntatalon edessä, "Jennyn teehuoneella" Paavo Nurmen patsaan luona ja "Kirsikkapuistossa" Eiran rannassa. 

Monet paikat olivat vakiintuneet jo vuosia aiemmin. Esimerkiksi Tähtitorninmäen maine suosittuna yöllisenä kohtauspaikkana ja kruisailualueena oli muodostunut jo 1900-luvun alussa. Syynä oli läheinen Kaartinkasarmin alue ja sen juopottelua ja muuta hurjastelua harrastaneet sotilaat.

Tapaamiset puistoissa ja julkisissa käymälöissä jatkuivat pitkälle 1970-luvulle, mutta väkivallan uhka oli jatkuvasti läsnä. Homomiehet osasivat pelätä erilaisten nuorisojengien lisäksi myös poliisia.

Muitakin kohtaamispaikkoja onneksi oli. Homot tavallaan valloittivat Vanhan ylioppilastalon kellarin heti kun se avattiin vuonna 1964. Seksuaalivähemmistöihin kuuluneet viihtyivät erityisen hyvin myös jättimäisessä ravintola Suurhokissa (jonne mahtui kerralla ruokailemaan noin 1400 ihmistä), sekä Uudella ylioppilastalolla toimineessa Hansa-ravintolassa. 

Tähtitorninmäki
Show in landscape format
Off

Muutos yhden sukupolven aikana

70-luvun alkupuolella HLBTQ+-oikeuksien edistymistä alkoi ajaa Psyken sisältä noussut, poliittisesti aktiivisempi järjestö Seksuaalinen tasavertaisuus ry - Seta. Juuri Setan väsymätön aktivismi on ollut keskeisessä roolissa kun Suomea ollaan tehty tasavertaisemmaksi yhteiskunnaksi. 

Homoseksuaalinen kanssakäyminen dekriminalisoitiin Suomessa vuonna 1971, ja homoseksuaalisuus poistettiin psykiatrisesta tautiluokituksesta vuonna 1981. Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella on ollut laitonta vuodesta 1995 lähtien, ja sukupuoli-identiteetin osalta vuodesta 2004. 

Muutos arjen tasolla on tullut hitaammin. Pääsyynä tähän on tiedon puute, Vielä 1970-luvun lopulla suurin osa suomalaisista hädin tuskin tiesi mitä sana ”homoseksuaali” tarkoitti, eikä kukaan ainakaan tuntenut ”sellaista”. Tämä johtui osittain siitä, että rikoslaissa oli voimassa 1990-luvun loppuun asti ns. kehotuskielto. Tämä pykälä kielsi kehottamasta julkisesti ”samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisen haureuden harjoittamiseen”. Media veti tästä johtopäätöksen, joka toteutui itsesensuurina; homoaiheet olivat tabu, koska niiden esittäminen saattoi tuoda ongelmia. 

Suomesta myös puuttuivat kaikenlaiset HLBTQ+-esikuvat ja julkkikset. Mediassa ei ollut nähtävissä juurikaan vähemmistö-representaatiota, ja ennen internetiä marginaaliaiheista oli vaikea löytää tietoa edes etsimällä. 

1980-luvulla alettiin ottamaan kuitenkin varovaisia edistysaskeleita myös kulttuurisen ja sosiaalisen näkyvyyden suhteen. Monella tapaa Suomi onkin malliesimerkki siitä, kuinka tabusta tuli uusi normaali yhden sukupolven aikana. 

 

Biletystä dtm:ssä
Show in landscape format
Off

Yöelämää ja ihmisoikeuksia

Ensimmäinen suomalainen homoravintola Gay Gambrini avattiin vuonna 1984 osoitteeseen Iso Roobertinkatu 3–5. 

Paikallista gay-klubitoimintaa oli ollut jo aiemminkin, mm. Ravintola Kaisaniemessä pidetty valtavan suosittu Cabaret-klubi sekä Bottan Club Triangle, mutta Gay Gambrini osoitti, että pelkästään HLBTQ+-asiakkaisiin keskittyvä ravintolatoiminta oli mahdollista myös Helsingissä. Gay Gambrinin kotikutoinen meno riitti läpi 1980-luvun, mutta kun vuonna 1992 Annankadulle avattiin oikealla äänentoistolla ja valoilla varustettu Don’t Tell Mama, oli yleisö jo enemmän kuin valmis tanssimaan. 1990-luvulla Suomi alkoi avautumaan ja eurooppalaistumaan - myös yöelämän osalta. Vuosikymmenen loppuun mennessä DTM:stä tuli yksi Helsingin klubiskenen kulmakivistä. Sen lisäksi HLBTQ+-yleisölle avattiin muitakin baarivaihtoehtoja, kuten Lost & Found, H2O ja Mann's Street

1990-luvulla drag-kulttuuri valtasi päälavan. Morgan DevereauxKalkkuna ja Pola Ivanka olivat marginaaliviihteen tienraivaajia joiden johdolla ryhmät kuten La Revue Aprés Rasage ja Les Femmes menestyivät ja nostivat dragin ammattimaiselle tasolle. Sirkka Tälli breikkasi television välityksellä koko kansan tietoisuuteen. Vuonna 1997 järjestettiin ensimmäiset Miss Drag Queen -kilpailut DTM:ssä. Huippusuosittu tapahtuma ylitti seuraavina vuosina uutiskynnyksen toistuvasti eri medioissa.

Seta perusti vuonna 1994 Transtukipisteen. Niin sanottu ”kehotuskielto” kumottiin vihdoin vuonna 1999, ja samalla hetero- ja homoseksuaalisen seksin suojaikärajat yhtenäistettiin.

Vuosituhannen vaihtuminen toi mukanaan uuden HLBTQ+-myönteisemmän ilmapiirin. Setan entinen puheenjohtaja Tarja Halonen valittiin presidentiksi, televisiossa villitsi Will & Grace sekä Sillä Silmällä, Sauli tapasi Adamin ja eduskunta hyväksyi lain rekisteröidystä parisuhteesta syyskuussa 2001. Vuonna 2013 samansukupuolisten avioliiton puolesta järjestetty kansalaisaloitekampanja keräsi yhteensä 166 851 allekirjoitusta. Uusi avioliittolaki astui voimaan maaliskuussa 2017. 

Vuonna 2000 avattiin gay-yökerho Hercules. Yhdessä DTM:n kanssa se on hallinnut Helsingin HLBTQ+-ravintolakenttää jo parikymmentä vuotta. 

Vuosituhannen alku oli hyvää aikaa myös marginaalikultuurille. Plastic Pony -ryhmä oli tuonut Suomeen tuulahduksen kansainvälistä club kidz -kulttuuria jo 1990-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä monet kokeilevammat klubikonseptit, kuten La Persé, Fag You! ja Drag Attack levittivät luovaa kaaosta ja DIY-asennetta Helsingin vielä monella tapaa heteronormatiivisessa yöelämässä. Uutta naisnäkökulma tapahtumatarjontaan toivat esimerkiksi gueerfeministiset Dyke Hard ja Peijakas! 

Helsinki Pride at the Senate Square
Show in landscape format
Off

Uudenlaiset idolit

2010-luvun aikana HeSetan Helsinkiin järjestämä virallinen Pride-kulkue on kasvanut viidestätuhannesta sataantuhanteen osallistujaan. 

Myös mediassa HLBTQ+-representaatio on lisääntynyt valtavasti viimeisten kymmenen vuoden aikana, niin maailmalla kuin myös Suomessa. 

Uusi sukupolvi on valinnut uudenlaiset idolit. Monet suosituimmat suomalaiset tubettajat, esimerkiksi Tuure Boelius ja naaG kuuluvat HLBTQ+-vähemmistöön ja edustavat omalta osaltaan uutta, ei-binääristä, milleniaalia maailmankuvaa.

Kansan syvätkin rivit ihastuttanut laulaja Saara Aalto tunnetaan nykyään melkein yhtä hyvin Isossa-Britanniassa kuin Suomessa. X-factor-kisaaja, tv-tähti ja euroviisuedustaja esitteli nykyisen vaimonsa medialle jo ennen kansainvälistä uraansa.

Menestyskappaleita paitsi itselleen niin myös esimerkiksi Miley Cyrusille ja Ariana Grandelle kirjoittava helsinkiläinen ALMA on noussut listoille ympäri maailmaa. Tyttöystävästään ja seksuaalisesta suuntautumisestaan avoimesti kertova ALMA on halunnut esimerkillään auttaa kaikkia niitä, joille homoudesta puhuminen ei vielä ole ok.

Simple liftup
Show image on the left
Off
Show created/updated
On
Show in search dropdown
Off
Teaser text
Helsingin Pride-kulkueeseen osallistui kesällä 2019 noin 100 000 ihmistä. Vain 10 vuodessa kulkueen väkimäärä on kaksikymmenkertaistunut. Tämä kehitys toimii oivana esimerkkinä siitä nopeasta tahdista, jolla HLBTQ+-yhteisön näkyvyys ja tasa-arvoinen asema on parantunut Suomessa.